Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.04.2009 07:51
Bobby Boulter: Kitara selässä maailmalta
Päivi Kujala
Olipa kerran pieni otus, joka alkoi nykiä Robert "Bobby" Boulterin silmäkulmassa. Mirja-vaimo hoksasi, että elohiirihän se siinä, ja klic: siinä nimi juuri syntyneelle yhtyeelle, musiikkimies oivalsi. Varsinkin, kun laulusolistina on Elorannan Jaana ja mieskin on eloisa sortiltaan.
Harjoituksissa Vaajakosken Liekkilässä on letkeä meno päällä. Elohiiren iloinen musiikki soi seitsemän hengen voimin. Salin täyttää akustinen folk irkkuvivahteilla ja Beatles-soundilla maustettuna. Musiikki on sävellyksiä ja sanoja myöten Boulterin kynästä - ystävyyttä, luontoa ja elämän pieniä tähtihetkiä.
- Juuri siinä on Bobbyn musiikin ydin: tavalliset asiat tekevät elämästä elämisen arvoisen, Eloranta tiivistää, ja Boulter nyökkää.
Laulun lomassa Eloranta soittaa viulua, Boulterin käsissä kitara soi, ja mitäs nyt kuullaan - mieshän jodlaa!
- No se nyt on vaan... Sveitsiläiset jodlaavat paremmin, hän virnistää tauolla.
Kitara selässä
Afrikassa Tansaniassa "hyvin nuorena" syntynyt mies on kulkenut pitkän matkan maailmalta Suomen Vaajakoskelle. Musiikki on ollut miehen mukana aina, mutta vasta nyt, kun kuusikymppinen on eläkkeellä, hän tuntee tekevänsä sitä täysillä.
- Musiikki on minulle koko elämä, Boulter sanoo vakavana. Vaikka onkin huumorimiehiä.
Boulterin lapsuudenperhe asui monessa Itä-Afrikan maassa brittiläisen, insinööri-arkkitehti-isän työtä seuraten. Kahdeksanvuotiaana Bobby alkoi soittaa Nairobissa Keniassa selloa pienessä koulubändissä - sormin niin kuin bassoa, hän nauraa.
14-vuotiaana Bobby perheineen muutti Portugaliin, ja sen jälkeen nuorimies vaihtoi tiheään maasta ja maanosasta toiseen: Englantiin, Sveitsiin, taas Portugaliin, Kanadaan, sitten Amerikkaan ja Woodstockiin, suurille pop- ja rock-festareille 1969.
- Tulin paikalle vahingossa jo kaksi viikkoa liian aikaisin. Lopulta vältin häädön osallistumalla festarilavan rakentamiseen. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että se oli niin iso juttu. Minulle se oli silloin vain yksi festari, hän kertoo.
Takaisin Eurooppaan. Avioliitto hollantilaisen naisen kanssa purkautui, ja Bobby muutti Englantiin. Takana oli useita bändejä ja teollisuuden työpaikkoja. Englannissa Bobby soitti siskonsa miehen yhtyeessä - ja tapasi vaajakoskelaisen Mirja Närhen. Tämän kotiin Suomeen muutettiin 1973. Viimein mies asettui aloilleen.
Mikä oli vienyt Boulteria maasta toiseen?
- Olin rauhaton. Kun tulin Afrikasta Eurooppaan, vapaus liikkua teki minut hulluksi. Halusin kokea uutta. Kitara selässä.
Taylorin bändissä
Bobby Boulter on asunut Suomessa nyt 36 vuotta, pitempään kuin missään muualla yhtäjaksoisesti.
- Ensin oli vaikeaa kielen kanssa. Vieläkään en puhu hyvin suomea, mutta ymmärrän kuulemani, Boulter vähättelee taitojaan.
Kulttuurishokista toivuttuaan hän koki lottovoitoksi asumisen Suomessa, rauhallisessa, kauniissa maassa, josta hän on saanut paljon läheisiä ystäviä. Hänellä on neljä poikaa, kaksi molemmista avioliitoista, ja kolme lastenlasta.
Suomessa Boulterin ensimmäinen työpaikka oli lakritsinkeittäjänä Pandalla, ja viimeinen ja pitkäaikaisin ennen eläköitymistä paperikoneenasentajana Valmetilla. Viime vuosina mies on nähty myös Naissaaren näyttämöllä teatterirooleissa ja lauluntekijänä.
Boulter on keikkaillut Rock Cadillac -mies Jouko Mäenpään kanssa ja tehnyt hänelle sanoituksia. 70-luvun lopulla Bobby roudasi ja soitti vauhdikkaan brittiläisen rokkipianistin Dave Taylorin bändissä parin vuoden ajan.
Suomessa paljon julkisuutta saanut, Jyväskylässä asunut Taylor pitää nykyään Filippiineillä rock-baaria ja hänellä on suomalainen vaimo. Miesten ystävyys on jatkunut, ja joitakin vuosia sitten Taylor tuotti Boulterin tekemän rock-levyn.
- Ei mikään tärkeä levy, mies kuittaa.
Viidakosta folkiin
Monet Boulterin lauluista kertovat hänen omasta elämästään. Teini-ikäisenä hänen musiikissaan oli afrikkalaisia, "viidakon" elementtejä, jotka vaihtuivat rock'n'rolliin ja sitten folk- ja irlantilaistyyppisiin, iloisiin ja kauniisiin säveliin.
- Afrikan musiikki on silti yhä veressäni, hän pohtii.
Mutta nyt soittaa Elohiiri miehen musiikkia. Elorannan ja Boulterin lisäksi yhtyeessä soittavat Jouko Utriainen, Augustin Muhiya, Karela Viljanen, Pertti Lassi ja Mikko Oinonen. Tämän kokoisena yhtye pitää vapunpäivän jälkeen ensimmäisen konserttinsa, ja silloin Liekkilä kuuluttaa Boulterille tärkeintä sanomaa, ystävyyttä:
It's easy to tell you fhe feelings I bare / as easy as lifting my head in the air / as easy as slipping my hand in a glove / when you're one of the people I love.
Elohiiren konsertti Vaajakosken Liekkilässä 2.5. klo 18.