Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
25.11.2005 12:54
CMX 23.11.2005
TEEMU LAMPINEN
Rock-lehti Rumba järjesti syksyllä suuren soittoaikakyselyn, jossa rokkikeikoilla käyviltä ihmisiltä kysyttiin mielipidettä keikkojen aloitusajoista. Kansan mielipide oli, että ainakin arki-iltoina pääesiintyjän tulisi aloittaa ennen kello 23:a. Tämä lisäisi etenkin työikäisten ihmisten intoa käydä klubeilla.
Keskiviikkona ensimmäisen kahdesta Jyväskylän-keikasta soittanut CMX-yhtye aloitti vartin yli yhdeltätoista, ja jotenkin sitä tunsi itsensä ikääntyneeksi narisijaksi, kun keikan odottelun sijaan mietti, miten selviää seuraavasta aamusta ilman itkuraivareita.
Kappalevalinnat yllättivät
Marraskuun alussa julkaistu CMX:n yhdestoista studioalbumi Pedot kulkee yhtyeen jo aiemmin käymiä reittejä. Levy on vakuuttavan painostava ja taidokkaasti tehty, mutta siinä missä edellinen levy Aion (2003) tuntui esitelleen täysin uudelleensyntyneen yhtyeen, Pedot ei nosta riman korkeutta.
Äkkiseltään laskettuna 20-vuotiaan CMX:n noin kahdeskymmenes Lutakon-keikka kulki sensijaan arvaamattomia polkua. Edellisen kerran bändi soitti Jyväskylässä helmikuun alussa, jolloin esitys oli melko innoton. Nytkin yhtye esiintyi varsin eleettömästi, antaen kappalevalintojen keskustella yleisön kanssa. Toki laulaja-basisti A.W. Yrjänä muisti yleisöä yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneilla, vakavan ilmaisun vastapainona toimivilla kurittomilla välispiikeillä. Kitaristit J anne Halmkrona ja Timo Rasio sekä rumpali Tuomas Peippo keskittyivät rooleihinsa, ilman suurempia eleitä.
Yleisö ei enää messua
Keikka alkoi uuden levyn ensimmäisellä kappaleella Eteläisen tähtitaivaan kartoitus, jossa levytetyn version pianosovitus oli käännetty rock-yhtyeelle tavanomaisemmalle instrumentaatiolle.
Ensimmäinen yllätys illan kappalevalinnoissa koettiin heti seuraavaksi Saatanan muodossa. Halmkronan tapailema kitaramelodia eteni kieli liiankin keskellä suuta, saaden kuitenkin tanssisalin yleisön heräämään. Neljäs kappale, Aura-levyn (1994) painostava Työt ja päivät on jo tutumpi CMX:n viime vuosien kiertueilta. Sen sijaan Epäonnisten liikemiesten helvettiä en muista kuulleeni CMX:n 2000-luvun keikoilla.
Tässä vaiheessa keikkaa tuli myös selväksi, että CMX:n keikat eivät enää muistuta kiihkeitä uskonnollisia messuja, joita ne vielä 1990-luvun lopulla pitkälti olivat. Lutakon seinät eivät hikoilleet, koska tanssilattialla oli väljää.
Osasyy voi olla myös yhtyeen kappalevalinnoissa. Ennen sekakuoro tiesi, missä kohdin on yleisön vuoro laulaa. Ainomielen ja Vallat ja väen sijaan nuorisoa laulatetaan "kuoleman risteyksestä vielä kolme virstaa pohjoiseen", joka on jo hieman synkkäsävyisempää hauskanpitoa.
Keskiviikon keikalla ei kuultu yhtään kappaletta Vainajala-levyltä. Myös kaikki CMX:n puhkisoitetut keikkavakiot oli jätetty setin ulkopuolelle.
Puolet keikan kappaleista oli valittu kahdelta uusimmalta levyltä. Uusi ihmiskunta ("Se olikin sitten illan lähes ainoa singlebiisi") ja Palvelemaan konetta otettiin suurella innolla vastaan. Kiitollisempia valintoja olivat kuitenkin kolkko Sivu paholaisen päiväkirjasta tai uuden levyn outolintu Näkyvän valon olennot , "maailman huonoin blues-biisi" kuten Yrjänä kappaleen nimesi.
Myös Aura ja etenkin aina tasan yhtä loistava Aivosähköä saivat innokkaan vastaanoton. 70 minuutin soittamisen jälkeen yhtye poistui hetkeksi lavalta palaten soittamaan Lepattajat ja Discoinfernon.
CMX tulee varmasti kuin syksy. Vaikka sitä ei aina osaa edes kaivata keikkojen tai levyjen välissä, ei yhtyeen ystävillä ole varaa jättää bändin vierailuja kotinurkilla väliinkään.