Leijonakuningas 3D
Vuonna 1994 ilmestynyt Leijonakuningas (The Lion King) oli valtava hitti, jota monet pitävät yhä Disneyn kaikkien aikojen parhaana animaatioelokuvana. Nyt Leijonakuningas palaa valkokankaille 3D-versiona. Päätös on varmasti ollut enimmäkseen taloudellinen, mitä vastaan minulla ainakaan ei ole mitään. Näin hienon elokuvan paluu teattereihin on aina hieno juttu, motiiveista riippumatta.
Elokuva kertoo Simba-leijonan elämästä syntymästä alkaen. Aikuisena Simbasta tulisi valtakuntansa kuningas. Simban isä Mufasa kasvattaa poikaansa ymmärtämään elämän kiertokulkua ja vallan mukanaan tuomaa vastuuta. Tarinan roisto on Mufasan umpikiero veli Scar, joka haluaa kuninkaaksi kuninkaan paikalle.
Tarina on siis peruskamaa, se sama kuin jo Bambissakin (1942). Joskus kaikki vain kolahtaa kohdalleen, ja juuri niin on käynyt Leijonakuninkaan kohdalla. Tarina vetoaa kaikessa yksinkertaisuudessaan katsojaan todella tehokkaasti. Käsikirjoittajat selvästi tuntevat Shakespearensa, varsinkin Macbethin ja Hamletin, sekä Raamattunsa.
Elton John ja Tim Rice ovat tehneet useammankin tarttuvan biisin, joista Can You Feel the Love Tonight voitti parhaan biisin Oscarin. Komedialliset sivuhahmot, mangusti Timon ja pahkasika Pumba, onnistuivat niin hyvin, että saivat myöhemmin oman tv-sarjan.
Noustakseen klassikoksi elokuva tarvitsee vähintään yhden, mieluummin pari kohtausta, jotka jäävät katsojan mieleen ikuisiksi ajoiksi. Simban isän jääminen vauhkoontuneen ghu-lauman jalkoihin on traumatisoinut pari lapsisukupolvea ja tekee niin jatkossakin, aivan kuten Bambin äidin kuolema aikoinaan.
Yleensä 2D:nä tehdyt ja myöhemmin 3D:ksi muutetut elokuvat näyttävät tummasävyisiltä ja epäselviltä. Leijonakuningas on kuitenkin välttänyt tämän ansan. 3D on niin hyvää kuin yleensä on mahdollista ja kuva terävä kuin japanilainen keittiöveitsi.
MARKO AHONEN
Ohjaus: Roger Deakins, Rob Epstein. Rooleissa (dubbaus suomeksi): Esa Saario, Christopher Romberg, Paavo Kerosuo, Meri Holopainen. Tyylilaji: animaatio, draama, komedia. K 7.