Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 15.01.2012 19:04
A A A

Punaisen metsän hotelli

Kuva: Cinema Mondo Pekingissä 15 vuotta toimittajana työskennellyt Mika Koskinen tutustuu Pumi-kansan metsässään ylläpitämiin jopa tuhat vuotta vanhoihin puihin Yunnanissa, Etelä-Kiinassa.

Pekingissä 15 vuotta toimittajana työskennellyt Mika Koskinen tutustuu Pumi-kansan metsässään ylläpitämiin jopa tuhat vuotta vanhoihin puihin Yunnanissa, Etelä-Kiinassa.

Kuva: Cinema Mondo Papualta ja Indonesiasta salakuljetettuja sademetsäpuita kuljetetaan avoimesti parkettitehtaalle Shanghain lähellä.

Papualta ja Indonesiasta salakuljetettuja sademetsäpuita kuljetetaan avoimesti parkettitehtaalle Shanghain lähellä.

Kiina on vastakohtien maa. Kommunistinen puolue sanoo kansalleen, että meidän on suosittava ympäristöystävällisiä sekä sivistyneitä tuotanto- ja kulutusmalleja. Kaikkialla kamppaillaan energian ja raaka-aineiden säästämiseksi, ja kierrätys on kunniassaan.

Tuulivoimaan ja lämpöpaneeleihin satsataan, ja jokaisen kiinalaisen kansallisvelvollisuus on istuttaa puita. Edellisen 30 vuoden aikana Kiinassa on istutettu 60 miljardia puuta eli 10 puuta jokaista maapallon ihmistä kohti.

Kolikon kääntöpuolella Kiinan hallinto tekee yhteistyötä suomalaisen metsäteollisuusyrityksen Stora Enson kanssa. Ihmiset pakotetaan väkivalloin ja korvauksetta luopumaan maistaan ja metsistään. Ne hakataan, jotta tilalle voidaan istuttaa nopeasti kasvavaa eukalyptusta.

Satojatuhansia hehtaareja raivataan, jotta ne ruokkivat sellu- ja paperitehtaita. Kaikki tämä vaikuttaa tuhoisasti paikalliseen ekologiaan ja väestöönkin. Luonnon tasapaino järkkyy, linnutkin ovat lentäneet eukalyptuspuista pois.

Salailua ja uhkailua

Viisitoista vuotta Pekingissä asunut suomalaistoimittaja Mika Koskinen lähti tekemään elokuvaa vihertyvän Kiinan puiden istutuskampanjoista, mutta törmäsi yllättäen salailuun ja uhkailuun.

Mustat, tummennetuin ikkunoin kulkevat autot seurasivat Koskista. Hänen liikkumistaan valvottiin. Paikalliset kontaktit katosivat, ja yhtäkkiä toimittaja huomasi olevansa vankina omassa hotellissaan.

Paikallinen ulkoasiain-osasto toimii elokuvassa CIA:n tapaan, kun Mika Koskinen esittää kysymyksiä Stora Enson toimista.

Koskiselle vastataan vältellen ja hymyssä suin: toimittaja on nyt käsittänyt kaiken väärin. Ulkoasiainosaston lonkerot ulottuvat kaikkialle. Puheluja salakuunnellaan, pelon ilmapiiri vallitsee. Kaikki on kuin Kafkan tai Orwellin maailmasta.

Kamera paljastaa

Yllättävän rohkeasti Mika Koskinen antaa kameransa pyöriä, silloinkin kun kuvaus kielletään. Hän saa tallennettua lähes absurdeja hetkiä, kun ulkoasianosaston "agentit" keskustelevat keskenään toimittajan vaarallisuudesta.

- Me emme saa antaa hänen häpäistä Kiinan hallitusta, supatetaan.

Joku on myös varoittanut heitä suomalaisen toimittajan saapumisesta.

Koskinen ei yritä olla sensaatiohakuinen Michael Mooren tapaan. Hän tallentaa asioita, jotka puhuvat puolestaan. Samalla hän saa tarinansa oivallisesti kääntymään vainoharhaisen jännärin muotoon.

Ihmiset alkoivat itkeä

Salaiset tapaamiset niin Etelä-Kiinan riistettyjen kyläläisten kuin entisten maan- ja metsänomistajien kanssa ovat lohdutonta katseltavaa.

Ihmiset puhkeavat itkuun muistellessaan, mitä on tapahtunut. Synkeä varjo lankeaa metsäteollisuusyrityksen ylle.

- Jo sana Suomi pelottaa, sanovat nämä paikalliset ihmiset.

Punaisen metsän hotelli herättää ajatuksia. Onko suomalainen metsäosaaminen ja ympäristöystävällisyys maailmalla todellakin tätä? Eukalyptukset vaurioittavat ekosysteemiä ja aiheuttavat ympäristötuhoa. Stora Enso pelastaa sademetsiä hakkaamalla niitä.

Väite toiminnasta puhtaan luonnon puolesta on tämän elokuvan jälkeen käsittämätön vitsi.

Dokumentin ensi-ilta Jyväskylässä maanantaina 16.1., lisäksi sitä esitetään 18. ja 19.1. Elokuvan ohjaaja Mika Koskinen tavattavissa ja puhumassa ensi-illan jälkeen Baari Vakiopaineessa klo 20 alkaen.

Lähetä linkki artikkeliin
Sähköposti Facebook Twitter Delicious

Luetuimmat 24 tuntia

Seuraa meitä Facebookissa

Elokuvat