Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
19.01.2012 22:25
Rat King
Ohjaaja-käsikirjoittaja Petri Kotwicalta on tottunut odottamaan hieman erikoisempia tarinoita. Kotwican ensimmäinen pitkä elokuva Koti-ikävä (2005) kertoi äitinsä hyväksikäyttämästä teinipojasta, joka joutuu mielisairaalaan toipumaan. Musta jää (2007) oli syrjähyppydraama, joka kääntyi film noir -sävytteiseksi kostotarinaksi.
Rat King taas on rockvideomaisen sähäkällä tyylillä tehty nuorisoa kosiskeleva draamajännäri. Teemat, peliriippuvuus ja koulusurmat, ovat ajankohtaisia ja rankkoja.
Enemmän peli- kuin reaalimaailmassa elävä Juri (Max Ovaska) on huolestunut, sillä kaksi hänen virtuaalimaailman kaveriaan on kadonnut. He ovat siis kadonneet verkosta, sillä kasvokkain omaan huoneeseensa linnoittautunut Juri ei ole heitä tavannut.
Ylioppilaskirjoitukset painavat päälle ja tyttöystävä (Niina Koponen) ehdottaa taukoa suhteeseen. Jurin pitää valita joko hänet tai pelit.
Jurin päätös jättää pelit ei pidä kauan, sillä kavereista toinen, Mordred, ilmoittaa tarvitsevansa apua. Mordred eli Niki (Julius Lavonen) kertoo olevansa hengenvaarassa erään pelin vuoksi.
Juri alkaa pelata kyseistä peliä, joka tarjoaa aivan uudenlaisia tehtäviä. Pelin ja elämän rajat hämärtyvät entuudestaankin sekavissa tunnelmissa hortoilevan Jurin päässä. Niki auttaa Juria pelissä sekä kaikessa muussa, mihin tämä ei vaarallisen koukuttavan pelin vuoksi ehdi.
Alusta alkaen poikien suhde kuvataan jännitteisesti. Nikistä tulee Jurin tärkein ihminen, mutta Nikistä ei oikein ota selkoa. Samalla kun peli vaatii pelaajaltaan yhä kyseenalaisempien tehtävien suorittamista, Niki soluttautuu tiiviisti osaksi Jurin elämää.
Elokuvan tiimi on saanut aikaiseksi kansainvälistä vertailua kestävää jälkeä. Kaikki on harkittua: kuvakulmat, sävyt ja kuvan tekstuuri. Virosta on löytynyt sopivan hämäräperäisiä miljöitä luomaan uhkaavaa tunnelmaa.
Pelimaailma kuvataan kaikennielevänä ja painajaismaisena. Kyse ei ole realistisesta sosiologisesta tarkastelusta, vaan kuvaus on jännärimäisen liioitteleva. Katselukokemus on hollywoodmaisen intensiivinen, mutta psykologisella tasolla etäännyttävä. Kerronnassa on paikoin turhaa provosoimisen makua.
Toinenkin ongelma elokuvassa on. Saattaa olla katsojakohtaista, miten siihen suhtautuu. Ongelmasta ei voi kuitenkaan kertoa paljon pilaamatta katselunautintoa. Ainakin omasta mielestäni kyse on isosta uskottavuusongelmasta ja se liittyy elokuvan kaksoisolentoteemaan.
Koti-ikävässä pääroolin näytellyt Lavonen ja televisiosarjassa Alamaailma esiintynyt Ovaska pistävät kaiken peliin ja tekevät uskottavat roolityöt. Outi Mäenpään rooli eläimiä täyttelevänä äitinä ja Janne Virtanen liikunnanopettajana eivät ole aivan viimeiseen asti harkittuja.
KAISA HILTUNEN
Ohjaus: Petri Kotwica. Rooleissa: Max Ovaska, Julius Lavonen, Outi Mäenpää, Niina Koponen ja Janne Virtanen. Tyylilaji: draama, jännitys. K16.