Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
26.01.2012 20:48
Rautarouva
Näin surkeaa elämäkertaelokuvaa ei edes Margaret Thatcher ansaitse. Vaikka melkoinen hyeena olikin.
Ehkä juuri siksi hänen politiikkaansa ja perintöään olisi pitänyt käsitellä terävästi ja arkailematta. Mutta Rautarouva on ylikiltti Meryl Streep -show, jonka vähäiset ansiot ovat tavassa, jolla se kuvaa dementikon päivärutiineja.
Vain ideat ja äly ratkaisevat, elokuvan Thatcher sanoo lääkärilleen. Viis tunteista. Ja sitten elokuva näyttää, kuinka vanha Thatcher harhailee lontoolaiskodissaan, kuvittelee vierelleen kuolleen miehensä (Jim Broadbent), pläräilee valokuvia ja huokailee. Politiikka meni kaiken edelle. Lapsetkin jäivät syrjään. Aviomies lähti karkuun.
Eläkkeellä tunteet iskevät pintaan, kun perheestä ja urasta on jäänyt jäljelle vain kimppu kuihtuvia muistoja. Lapset ovat jo aikuisia ja etäällä.
Ironista toki ja traagista, mutta ei kiinnostavaa katsojan kannalta.
Rautarouvan käsikirjoitus on juostenkustu. Rynniessään läpi Thatcherin uran elokuva korostaa vain ja ainoastaan hänen ”rautaisuuttaan” kiperien poliittisten päätösten edessä. Ikään kuin tämä rautaisuus itsessään olisi jokin ansio. Ikään kuin teoilla ja niiden seurauksilla ei olisi mitään väliä.
Olkoonkin, että nokkelana piikkinä kuvataan, kuinka Thatcher on ensi alkuun ujo koulutyttö. Sitten hiljalleen hän raivaa itsensä konservatiivien joukkoon ja oppii jämerän tv-esiintymisen.
Plaah. Eräässä ulkomaisessa arvostelussa kirjoitettiin, että elokuva näyttää Thatcherin ilman thatcherismia. Osuvasti sanottu.
Kuin peläten olevansa jotakin mieltä, käsikirjoittaja Abi Morgan on jättänyt pois politiikan ja koko sen ulkomaailman, jossa poliittiset päätökset punnitaan. Mellakat, kaivostyöläisten lakot, IRA, yksityistäminen, tuloerot ja Falklandin sota 1980-luvulla mainitaan vain ohimennen. Olisi ollut fiksua keskittyä esimerkiksi yhteen poliittiseen tilanteeseen Thatcherin elämässä. Kertoa sitä kautta Thatcherin tavasta tehdä politiikkaa ja luoda ajankuvaa keskittyneesti, monesta eri näkökulmasta. Objektiivisuus ei sulje pois kriittisyyttä ja terävyyttä.
Ja vähän vaikea näyttää ihminen karisman takana, jos pääosaa esittää Streep. Hänen hienon näyttelijätyönsä ansiosta Thatcher saa jälleen yhden naamion suojakseen.
Jarno Lindemark
Ohjaus: Phyllida Lloyd. Pääosissa: Meryl Streep, Jim Broadbent, Alexandra Roach. Tyylilaji: draama. K12.