Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 20.12.2011 21:56

Stephane Hessel - Vastarintaan!

Atena 2011. 64 s.
Stephane Hessel on karismaattinen hahmo. Hän syntyi Berliinissä vuonna 1917 ja muutti Pariisiin 1924. Toisen maailmansodan aikana Hessel toimi Ranskan vastarintaliikkeessä. Hän joutui sotavangiksi ja karkasi natsien keskitysleireiltä useaan otteeseen.

Sodan jälkeen Hessel on ollut kirjoittamassa YK:n ihmisoikeuksien julistusta, jonka sanomaa hän puolustaa pamfletissaan. Omalla esimerkillään hän todistaa vastarinnan voimaa.

Vastarinta on toimintaa, ei tuumintaa. Mutta ketä vastaan vastarintaan tulisi nykymaailmassa suuntautua? Ranskan vastarintaliike oli ja on vieläkin vastarinnan ideaalityyppi. Sen kohde on ollut helppo hahmottaa: saksalaiset miehittäjät ja fasistit yleensä.

Globaalin kasvottoman kapitalismin vastustaminen lienee eräs yleisimmistä vastarinnan alueista. EU yrittää suitsia markkinoita vastuullisempaan suuntaan. Toisaalta koko EU on vastarinnan kohteena.

Hesselin teos on myös hyvinvointivaltion puolustus.

Entä vastarinnan muodot? Onko väkivalta sallittua vastarinnan välineenä ollenkaan? Hessel näkee väkivallattomuuden vastarinnan tehokkaimpana keinona. Toisaalta hän myöntää, että joskus väkivallan käyttö voi olla oikeutettua.

YK antoi luvan voimankäyttöön Libyassa. Olisiko väkivallattomuudella päästy eroon diktatuurista Libyassa? Tuskin. Hessel olisi varmaan hyväksymässä tämän kaltaisen voimankäytön.

Oikeamielinen kapina ja toisaalta paha terrori ovat kuitenkin kolikon kaksi eri puolta. Tulistuminen ja raivo ovat tie sekä hyvään että pahaan. Nykymaailmassa vihapuhe on tuomittavaa. Toisaalta voi kysyä oikeutusta oikeamieliseen vihaan, sillä vihapuhe viitoittaa tietä pääsääntöisesti sairaaseen breiviklaiseen terroriin. YK:n ihmisoikeuksien julistus antanee normatiivista pohjaa erottaa hyvä pahasta.

Hesselin teosta voi luonnehtia syystä "Pieneksi Suureksi Kirjaksi". Tämä kriittinen ja kärkevä pieni kirjoitelma omaa henkistä voimaa, jota isommatkaan manifestit eivät tavoita.

Kirja on humanitaarisuuden ja humanismin ääntä, joka pohjaa ranskalaiseen eksistentialismiin ja Sartren ajatuksiin. Tässä pamfletissa ei ole tosiaankaan mitään liikaa.

Seuraa meitä Facebookissa