Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
22.08.2010 15:32
Festivaali alkaa syntyä
JYVÄSKYLÄ ROCK
Perjantaina 20.8.2010.
Perjantain avannutta Ekspansiota oli puoli viiden aikaan katsomassa kourallinen ihmisiä. Tämä oli sääli, sillä Big Boom-bändikisankin voittanut hyvinkääläinen älykköpopbändi on kiinnostava esiinytyjä.
Seitsemään mennessä päälavan edusta olikin sitten pakkautunut täyteen. Yleisö söi kädestä, kun Chisu kehräsi. Chisussa on tähtiainesta ja kykyä tulkita laulut kohtalokkaasti - sekä rikkoa huolella luotu arvokas tunnelma tyttömäisellä kohelluksella. Vaan, ehkä kypsän tulkinnan ja tyttömäisen tyhmyröinnin yhdistelmä juuri luo sen koukuttavan jännitteen, jonka vuoksi Chisusta ei saa silmiään ja korviaan irti.
Bändistä ei ole pahaa sanaa. Ennen encoreja, jotka tunnin mittaisessa setissä ovat toki vähän vitsi, Chisu veti hetken henkeä ja basisti Tero Salmi ja rumpali Mikko Pöyhönen näyttivät, että jameissa lähtisi, jos tilaa olisi. Ilmavaa, energistä ja taidokasta soittoa.
- Teidän vuoro laulaa, mitäs siihen sanotte?! huudatti lavalle palannut popdiiva.
- Vielä vähän lisää volkkaa!
Keikan huippukohdat olivat hittibiisi Anna mun mennä ja herkkä pala, Yksinäisen keijun tarina.
Vanhojen perässä
Vuodesta 1987 toimineen Francinen psykoblues-rockabilly-rock'n roll oli peruskauraa. Yhtyeestä tuli olo, että se on kuin vanha luotettava traktori, joka kaivetaan tallista kyntöhommiin kerran vuodessa. Loppupuolella keikkaa traktori alkoi näyttää Harlikan elkeitä.
Francinen sekä kakkoslavan seuraavan, Eppu Normaalin kohdalla ihmetytti, kuinka paljon teini-ikäisiä faneja näinkin vanhaa rokkia soittavalla bändillä on. Eput taisivat huomata saman kuin allekirjoittanut.
Martti Syrjä rehvasteli keikan alussa sillä, että "nyt tulee biisejä neljältä vuosikymmeneltä, kaikki tietysti omia".
Heti alkuun kuultiin Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vuonna 85. Tämän jälkeen siirryttiin hetkeksi 2000-luvun materiaaliin: Ei sankariainesta ja Sadan vuoden päästäkin.
Yleisö lauloi mukana herkästi sovitetun Kun olet poissa -laulun ja suorastaan karjui Murheellisten laulujen maan kertosäkeistön: "Turmiolan Tommi taas herää henkiin"...
Baarikärpänen spiikattiin komeasti:
- Hyvät ihmiset. Tämä mies on nero. Hän on minun veljeni Pantse.
Eppu Normaali esiintyi väärällä lavalla. Se oli juuri se nostalginen yhteislaulukeikka, jota kaljatelttojen väki olisi mieluusti seurannut juomiensa ääreltä.
Klamydian paikka illan viimeisenä mietitytti etukäteen - kuitenkin, kun huomasi, miten väsähtänyttä suuri osa väestä yhdentoista aikaan jo oli, huomasi myös, että Vesku Jokinen -show sopi illan päättäjäksi ihan hyvin.
Festivaalin tuntua
Festivaalin järjestelyt toimivat hienosti. Vaikka Jyväskylä Rock onkin osa useilla paikkakunnilla kiertävää Rock'n Roll Circusta ja sellaisena lähtökohdiltaan kaupallinen, viihteellinen ja jotenkin hengetön, niin jo kolmen vuoden perinne alkaa luoda festivaalin tuntua Laajavuoreen.
Jyväskylä Rockiin näyttää saapuvan kaikenikäisiä musiikin ystäviä, mutta vähänlaisesti aktiiviharrastajia. Katu-uskottavistakin suosikkiartisteista, kuten Tarot, huolimatta, tapahtuma taitaa olla rockia enemmän seuraavan yleisön mielestä hieman kesy. En nähnyt alueella juuri ketään niistä, joita näkee vaikka Naamoilla, Lutakossa, NS-Klubeilla, Vakiopaineen keikoilla tai Popparissa. Viimeinen sana huomisen lehdessä.
PETRI KAIKOSUO