Ilja Grubert häikäisi Tšaikovski-tulkinnallaan
JARMO VALKOLA
Jyväskylä Sinfonia
Virtuoosien vierailu
Jyväskylän teatteritalossa 23.2.2011
Latviasta lähtöisin oleva huippuviulisti Ilja Grubert näytti osaamistaan Jyväskylä Sinfonian solistina. Grubert yltyi häikäisevään menoon konsertissa, jossa hän tulkitsi maagisesti Tšaikovskin viulukonserton. Mestarin kosketus leimasi myös Jorma Panulan orkesterinjohtoa.
Viulukonserton teema puhkesi esiin aluksi varovaisena ja sittemmin täytenä orkestraationa. Grubertin melodiallinen kyvykkyys näkyi heti kun alun balettinen muotoilu antoi tilaa soolosuorituksille, jotka olivat henkeäsalpaavan tiiviitä ja rytmisesti tiukan jännitteisiä. Oli huomionarvoista todeta Grubertin ja Jyväskylä Sinfonian yhteinen rytminen energisyys, joka toi vapautuneisuutta ilmaisuun.
Keskiosan hitaammat jännitteet antoivat jälleen tilaa Grubertin solistisille taidoille, jolloin viulukonserton lyyriset linjat ja sinfoninen kokonaisilme saivat täydennyksensä. Puhaltimet johdattelivat sielukasta melodiaa, joka antoi tilaa Grubertin impressionistisille juoksutuksille. Tulkinta ja tempo nopeutuivat siirryttäessä suoraan sävellyksen finaaliin. Samalla yhteissoitto tiivistyi entisestään. Grubert tulkitsi kaiken suurella sydämellä ja armoitetulla musikaalisuudella. Hänen tulkintansa oli elegistä ja herkkää, mutta samalla myös tarkoin jäsennettyä ja sävykästä aina encorena kuultua viulusonaattia myöten.
Toinen virtuoosi oli suvereenisesti Sinfoniaa johdatellut Jorma Panula, joka oli tapansa mukaan hyvässä vedossa. Musiikin johto hoitui suurella kokemuksella ja rautaisella ammattitaidolla, antaumuksella ja ymmärtäväisyydellä. Ote oli koko ajan olennaisuuksiin pyrkivä, aistiva, rohkea ja äärimmäisen tarkka. Myös huumori kuului olennaisena osana Panulan repertuaariin.
Jyväskylä Sinfonialle ilta oli tyylikäs voitto. Ville Matvejeffin Seaside Rendezvous edusti uutta, kokeellisempaa ilmettä. Bachin Chaconne tulkittiin ilmeikkäästi ja kokonaisvaltaisesti, jousten soidessa kauniisti teoksen alussa. Tšaikovskin Mozartiana-sarjassa oli rytmistä kepeyttä ja iloisuutta sekä hitaampaa tunnelmallisuutta ennen lopun dramatiikkaa. Harppu toi pehmeyttä ilmaisuun ja solistisesti esiin nousivat Harri Forsténin viulu ja Juha Markkasen oboe.