Jyväskylä Sinfonia - Kolmen taiteen alkulähteellä
Elina Lillstrang
Jyväskylän teatteritalossa 6.10.2010
Ennakkoon odotukset illan konserttia kohtaan olivat korkealla: käsiohjelmassa seisoivat maankuulun solistin ja reilu vuosi takaperinkin myönteisen vaikutelman Jyväskylä Sinfonian tahtipuikon varressa jättäneen arvostetun kapellimestarin nimet. Iloista puheensorinaa ja tyytyväistä mielialaa ei teatteritalon lämpiöstä puuttunutkaan, kun keskiviikkoiltana odoteltiin Jyväskylä Sinfonian konsertin alkua.
Trumpetisti Jouko Harjanne lunasti asenteellisella antautumisellaan ja teknisellä taidokkuudellaan kuulijakunnan odotukset. Johann Nepomuk Hummelin Trumpettikonsertossa etenkin viimeinen osa oli haasteellinen, mutta esitys sitäkin vakuuttavampi. Andante-osa puolestaan kosketti lämminhenkisyydellään. Yleisö nautti silmin nähden. Iloon oli helppo yhtyä, joskin teoksen aikana syntyi mieliteko päästä kuulemaan Harjannetta musiikillisesti monimuotoisemman ja haastavamman teoksen äärellä varsin klassisen, selkeän ja helpostilähestyttävän Hummelin jälkeen.
Venäläisen musiikin sielukkuutta, kauniita, syviä ja vaikuttavia tunnelmia tavoitettiin, kun kapellimestari Martin Fischer-Dieskau pääsi vauhtiin Modest Musorgskin Näyttelykuvien tulkinnassa. Kapellimestari oli esiintynyt aiemmin konsertissa viimevuotista vierailuaan hieman kevyemmällä otteella. Syynä saattoi olla valittu ohjelmisto, joka mahdollisti ilmaisullisen laajuuden vasta illan loppupuolella alun lyhyehkön Beethovenin alkusoiton ja Kortekankaan Mukka-sarjan 1900-luvun musiikille tyypillisen, ulkokohtaisen vaikutelman paikoin jättävän, sävelkielen jälkeen.
Näyttelykuvia muuttikin kokonaisuuden luonnetta, mikä oli tervetullut lisä konsertin draaman kaareen. Erityismaininnan saa lyömäsoittimien ja vaskien ansiokas panos ja lisäenergia, joka voimisti tulkinnan syvyyttä entisestään. Illan innoittamana jopa läppärilläni soi tänään Musorgski.