Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
13.07.2010 23:11
Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti
RIIKKA JAKONEN
LINDA TILLERY & THE CULTURAL HERITAGE CHOIR, LAULUYHTYE RAJATON
Taulumäen kirkossa 13.7.2010
Aina joskus osuu kohdalle idea, joka saa tyystin riemastumaan - ja toisaalta hämmästymään, ettei kukaan tullut tätä aikaisemmin ajatelleeksi. Tämän Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti on yksi niitä.
Linda Tillery and the Cultural Heritage Choiren ja Lauluyhtye Rajattoman yhteiskonsertista on tuottaja Mari Lankisen mukaan peräisin Linda Tilleryltä ja sitä on kehitelty jo hyvän aikaa.
Linda Tillery kokoonpanoineen on antautunut arfo-amerikkalaisen musiikin juurten tutkimiseen ja esittämiseen. Rajaton taas on musiikillisesti nimensä mukainen. Kumpikin kokoonpano on moneen venyvä ja taipuva - ja todella taitava. Edellytykset kaikki pankit räjäyttävälle musiikilliselle ilotulitukselle olivat siis olemassa.
Konsertin aloitti Rajaton voittopuolisesti tunnelmoivalla setillä. Hienoja tunnelmia, viimeisen päälle hiottu sointi ja puhtaus, yhtye soi yhtenä instrumenttina saumattomasti, säröjä saa etsiä mikroskoopilla.
Rajaton on todellinen komppauksen mestarijoukko, sen tämä ohjelma toi selvästi esiin. Johdantona toiseen puolikkaaseen Rajaton päätti oman osuuteensa kahteen negro spirituaaliin. Näistä Mia Makaroffin sovituksista varsinkin Were You There? oli sekä mielenkiintoinen että kaunis.
Linda Tillery and the Cultural Heritage Choire lisäsi väliajan jälkeen kierroksia. Linda Tillery tietää miten yleisö saadaan mukaan ja opetti sitkeästi suomalaisjoukolle mustaa "kirkkoenglantia", vaikka aika kohteliaaksihan se meiltä jäi. Kokoonpanossa on upeita ääniä, mutta erityisesti ihastuin Eloise Burellin lämpimään sointiin. Ohjelma luotasi tämän kokoonpanon tyyliin afro-amerikkalaisen musiikin juuria. Mieleen jäi varsinkin laulu Voice of Mother Africa.
Sokeri oli tietysti pohjalla, kun Rajaton liittyi joukkoon. Sointi oli huikea yhdistelmä pohjoismaista kirkkaan vaaleaa ja afro-amerikkalaista täyteläisen syvää mausteena percussiot, jotka suuren laulajajoukon kanssa eivät päässeet hallitsemaan liikaa. Neljä yhteistä kappaletta, joista kaksi oli virallisesti ylimääräisiä, tasasivat mukavasti helteistä lämpötilaa, sillä kylmät väreet kulkivat jatkuvana virtana pitkin kehoa. Amerikkalaiset ansaitsivat lisäpisteitä rohkeasta heittäytymisestä suomenkielisten perinteisten tekstien kimppuun.
Niinhän siinä kävi, että kirkon katto pullisteli uhkaavasti ulospäin, kun Linda Tillery komensi ylimääräisiä varten koko yleisön ylös ja tanssimaan. Ja mehän tanssimme - ministereitä myöten.