Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
17.12.2007 18:42
Mauno Kuusisto – Kauniiden laulujen laulaja - Aki Hietala
TEPPO KULMALA
AKI HIETALA Mauno Kuusisto - Kauniiden laulujen laulaja Omakustanne 2007. Kuvitettu. 170 s.
Jyväskylän yliopiston musiikin laitokselle pro gradun Mauno Kuusistosta laatinut laulunopettaja Aki Hietala on siirtänyt tutkimusaineistonsa suuremmalle yleisölle tarkoitetuksi kirjaksi.
On lievä paradoksi ja myös sympaattista, että paremmin kuin rakastamiensa oopperoiden lyyrisenä tenorina Kuusisto muistetaan viihdemusiikin suosikkina, ja varsinkin kappaleesta Kertokaa se hänelle (Dicitencello vuie). Tämä 1959 levytetty romanssi on ensimmäinen mieslaulajan Suomessa saama kultalevy. Se on myös säilyttänyt asemansa toivekonserttien ikivihreänä. Aikanaan laulu innoitti Åke Lindmania ohjaamaan samannimisen elokuvan laulajan elämävaiheista.
Kuusisto (s. 1917) on artistina ollut monipuolinen tyylien yhdistäjä. Samalla kun Hietala tarkastelee esiintymisiä ja levytyksiä, hän piirtää kuvaa persoonasta. Näkökulmaa on, sillä suuri osa aineistosta on koottu keskusteluista laulajan kotona sekä tämän tarkoista leikekirjoista. Lisäksi kirjoittaja haastatteli muutamia Kuusiston kanssa yhteistyössä olleita. Siltä osin sisältö jää suppeaksi.
Kuoroissa laulanut, sodat käynyt ja puusepän töitä tehnyt Kuusisto piti ensikonsertin Tampereella 1952. Hän osoittautui teknisesti erinomaiseksi tulkitsijaksi. Myönteinen palaute näytti suuntaa tulevaan. Seuraaviksi keskeisiksi etapeiksi nousivat 1955 menestyminen Helsingin tenorikilpailussa ja ensikonsertti pääkaupungissa. Tehtävät Tampereen Oopperassa olivat jo alkaneet.
Kuusisto ei laulajana lokeroitunut. Hän piti itseään "vain" kauniiden laulujen laulajana, mihin tunnelmallinen äänenväri hyvin sopi. Varsinaiset iskelmät hän levy-yhtiön tarjouksista huolimatta torjui.
Kevyen musiikin tilastoihin ja jopa tanssilavoille hän erityisesti Kertokaa se hänelle -levyllä silti nousi. Viihde-estradien ilmastoa kuvaa, että Lappajärven lavalla 1961 Kuusiston lisäksi tähtivieraana oli nyrkkeilijä Cassius Clay!
Viimeisissä äänitteissä 1980-luvulla Kuusisto keskittyi hengelliseen musiikkiin. Kaikkiaan levytyksiä leimasivat myös kansanlaulut, laulelmat, operetti ja ooppera.
Kansansuosiosta kertovat korkeat sijat 1950- ja 1960-lukujen Viikkosanomien laajamittaisessa Suosituin suomalainen -äänestyksessä, jossa Kuusiston ja myös Lasse Liemolan sijoitukset heijastivat levylaulajia kohtaan koettua ihailua.
Kirjan luettavuuden ja elävyyden kannalta tiukka pysyttäytyminen opinnäytetyön kielessä ja rakenteessa ei ole eduksi. Kirjoittaja olisi voinut rohkeasti unohtaa gradun vaatimat muotoseikat, selvitykset työn edistymisen vaiheista ja asetettujen tutkimusasetelmien osittaisesta toteutumattomuudesta. Myös runsaat toistot kiusaavat.
Silti on saavutettu olennainen lähtökohta kuvata pidettyä laulajaa hänen vielä eläessään. Varsinkin kun aikaisempi kirjallinen materiaali rajoittuu pääosin lehtileikkeisiin.
TEPPO KULMALA