André Breton - Hullu rakkaus
HANNU WAARALA
ANDRÉ BRETON
Hullu rakkaus
Suom. Janne Salo.
Sammakko 2010, 163 s.
Surrealistisen manifestin jälkeen (1924) ranskalaiskirjailija André Breton kokeili taitojaan muun muassa romaanikirjailijana. Hän sovelsi surrealismin periaatteita eroottisessa romaanissaan Nadja (alkuteos 1928, suom. 2007) ja esseeromaanin kaltaisessa Hullu rakkaus -teoksessaan (alkuteos 1937).
Hullun rakkauden teema oli surrealisteille elämän ja kuoleman kysymys ja samalla myös omien ideoiden koetinkivi. Hullu rakkaus edusti surrealisteille ilmiönä kumouksellista potentiaalia, räjähdysvoimaa, "absoluuttisen läsnäolon raivoa" suhteessa pikkuporvarillisiin, kohtuuden ja säädyllisyyden säätelemiin ja kahlitsemiin tunteisiin.
Juuri tästä raivosta syntyi Luis Bunuelin ja Salvador Dalin Kulta-ajan (1930), unikerronnan saneleman elokuvaklassikon voimakkaimmat eroottiset kohtaukset. "Totaalisen rakkauden" ylistykseen tähtäsi myös Breton romaaneissaan.
Automaattinen kirjoitus, vapaa assosiaatiotekniikka ja Freudin esittämä ihmispyyken perusjännitteitä kuvaava "torjuton paluu", olivat keskeisiä lähtökohtia surrealisteille tulkita Eroksen ja yhteiskunnallisten instituutioiden välistä kuilua ja konfliktia.
Surrealistit olivat romantikkoina sitä mieltä, ettei tosi rakkaus koskaan kärsisi lopullista tappiota porvarilliselle sovinnaisuudelle. Siitä pitäisi huolta mielikuvituksen kumouksellisuus ja surrealismin "nyrkki vasten täpötäyttä todellisuutta" -asenne.
Hullun rakkauden teema on tärkeä osa kirjallisuuden ja elokuvan ruokamultaa ja humustoa. Tätä kautta surrealismi on läsnä monissa mitä yllättävimmissä yhteyksissä. Siksi André Bretonin kirja on välttämätön kaikille niille, jotka haluavat tutustua syvemmin tuohon intohimon hämärään kohteeseen.