Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
22.06.2010 20:08
Anita Jansson - Katiskassa
HANNU WAARALA
ANITA JANSSON
Katiskassa
Nordbooks 2010, 163 s.
Anita Janssonin romaanissa hämäävän thrillerimäinen alku luo odotuksia, jotka purkautuvat liian aikaisin kohti arkirealistisen kerronnan ulottuvuuksia.
Perheväkivallan ja yleensä väkivallan teemat ovat varmasti tätä päivää, mutta tärkeä osa myöskin suomalaisen perhehelvetin menneisyyttä ja historiaa. Lyömätön linja on vasta viime aikojen keksintöjä.
Janssonin kerrontaa ylläpitävä psyykkinen jännite ei aina oikein riitä kattamaan kertoja-päähenkilön kipeää perhetilannetta ja sen syvimpiä ulottuvuuksia. Jäädään johonkin ihmettelyn ja kauhistelun välimaille.
Liiassa määrin Jansson myös vaihtelee tyyliä kerronnan sisällä, niin ettei lukijan luottamus itse tarinaan pääse riittävästi kehittymään.
Paikoin Jansson kirjoittaa havainnollista tekstiä, mutta paikoin sortuu liialliseen selittelemiseen, kirjoittaa asiat "puhki". Murteellisessa replikoinnissa itse ilmoitettava asia, kuvauksen informatiivisuus venytetään taas liian kanssa.
Jos teos olisi kustannustoimitettu ja tiiviimin rakennettu, Janssonin tekstistä olisi voinut syntyä romaani, sillä monipuolisten elämänkuvien kannalta Janssonin tekstistä löytyy elämänläheistä ja yllättävääkin särmää.