Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
29.07.2008 00:01
Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
ANNA-LEENA HÄRKÖNEN
Ei kiitos
Otava 2008, 351 s.
Anna-Leena Härkösen tuore Ei kiitos -romaani käsittelee ärhäkästi avioparin kriisiytynyttä seksielämää.Romaanissa poleemisen suorasukaisuuden vastapainona riemastuttaa absurdia lähenevä huumori, joka siirtää tavanomaiset tapahtumat uuteen kulmaan ja valaistukseen.
Piirteet ovat taattua Härköstä, mutta tässä teoksessa huumori saa uusia sävyjä muistuttaen muun muassa Pedro Almodovarin elokuvista tuttua draamallista komediaa. Ylevä ja groteski sekoittuvat niissä kuten tässäkin teoksessa parodisesti ja paljaan haavoittuneesti.
Kerronnan keskiössä on naisen suhde omaan seksuaalisuuteensa ja naiseuteen yleensäkin. Kuvaus luottaa naturalistiseen yksityiskohtaisuuteen ja lakoninen dialogi lataa avioliiton, perheen ja muiden sosiaalisten suhteiden kaavamaisiin muotoihin täyslaidallisen piikkejä.
Romaanissa ystävysten järjestämät hieromasauvan hautajaiset rivitaloasunnon nurmikolla on oiva esimerkki teoksen komiikasta, jossa keskeiset teemat saavat karnevalistisen nosteen.
Päähenkilö kaipaa lisää seksiä elämäänsä, eikä tottumuksiin jämähtänyt parisuhde sitä pysty tarjoamaan. Helin ja Matin suhteessa hiertää kumppanien erilaisten tarpeiden lisäksi keskinäisen ymmärryksen puute. Kun toinen pihtaa ja toinen hyökkää, on peli huudettu tai vaiettu poikki tämän tästä. Asiaa ei lainkaan helpota, että halukkaampi osapuoli on nainen.
Samaistumismahdollisuuden ohella kirja herättää yleisemmän kysymyksen naisen aktiivisuuteen suhtautumisesta. Naisen halu on ilmiselvä fakta, mutta miten syvällä uivatkaan alitajuiset odotukset ja pelot feminiinisen ja maskuliinisen käytöksen suhteen. Normiyhteiskunnan roolivaatteissa on helppo sotkeutua jopa omiin jalkoihinsa.
Härkösen romaani ei päästä tässä suhteessa vähällä sen paremmin miestä kuin naistakaan.
Kohtaamisen tarve ja mahdottomuus
Kirjassa nainen kaipaa aitoa kohtaamista, mutta hänellä ei ole varaa luopua kovaksikeitetystä roolistaan. Joka ei yritä, ei mitään saa."Yksi pano viikossa. Onko se ihan totta liikaa vaadittu tältä elämältä?"
Halun ja pakon suhde näyttäytyy romaanissa varsin monimerkityksisenä. Seksi haluttaa ja parisuhde pakottaa, mutta ilman vapautta ei mikään toimi. Suoritusyhteiskunta ja oravanpyörän kiihdyttävä tahti koetaan nyt naisen näkökulmasta.
"Saanko minä olla oma itseni Matin kanssa? Periaatteessa. Niin kauan kun en puhu enkä yritä iskeä häntä." Haluavan naisen kaksiteräinen miekka tulee tekstin pinnan alta helposti esiin.
Mitä nainen oikein haluaa, on edelleen ajankohtainen kysymys myös naiselle itselleen.
Maria Jotunin 1960-luvun Huojuva talo -romaanissa nainen riutui väkivaltaisen miehen kaksinaismoralistisessa otteessa. Härkösen romaanissa aktiivisen toimijan ja passiivisen kärsijän roolit ovat vaihtaneet paikkaa, mutta suhteen kaksoissidos on teoksessa edellisen tapaan ongelmallinen ja tulkinnallisesti kerroksellinen.
Härkösen kirjan tematiikkaa voi lukea myös alkuvuonna ilmestyneen Virginie Despentesin anarkistisen King Kong -tytön rinnalla. Molemmissa annetaan teeskentelylle huutia. On turha valittaa yhteiskunnan jumittamista, jos sekä miehet että naiset jatkuvasti uusintavat vanhoja normeja.
Mainitut kirjat sekä ärsyttävät että puhdistavat ilmaa. Aikansa kuvina ne ovat herätteleviä; avioliiton ja muiden rakkautta sitovien instituutioiden läpivalaisuja.
REIJA PALTTALA