Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
23.06.2010 20:20
Annakaisa Iivari - Juhannus italialaiseen tapaan
PAULA KOSKIMÄKI
ANNAKAISA IIVARI
Juhannus italialaiseen tapaan
Otava 2010, 301 s.
Kukapa ei haaveilisi lomasta Italiassa! Annakaisa Iivarin (s. 1966) esikoisromaanissa Juhannus italialaiseen tapaan haave pannaan täytäntöön oikein raskaalla tykistöllä. Neljä espoolaista pariskuntaa ja murrosikäiset lapset vuokraavat talon Toscanasta. Hankkeen puuhanaisena toimii Kristiina, joka samalla on romaanin minäkertoja. Keski-ikänsä kynnyksellä taiteileva Kristiina saa huomata, että ihmisiä on vaikea ohjailla.
Kirjan kerronta on eloisaa ja siihen mahtuu paljon Italian maisemia ja kulttuurinähtävyyksiä, mieleen nousevat lehtien matkakertomukset. Toisessa pääosassa on elämä talossa, uima-allas, espoolaiset naapurukset, joiden tottumukset niin ruuan kuin käytöksen suhteen poikkeavat toisistaan. Lisäksi kaikkien parien suhteissa löytyy vähän viilattavaa. Loma on siihen tunnetusti parasta aikaa.
Helteinen Italia kukoistaa ja arkiset suomalaiset loihtivat ruuan lisäksi riitoja. Mikä on kirjan vakavampi viesti? Kristiina, joka johtaa joukkoa ja hallitsee ennen kaikkea keittiötä, luulee kirjan alkaessa, että muut haluavat elää kuten hän. Hyvin pian Toscanan auringon alla hän näkee, ettei kukaan halua elää kuten hän. Kirja kertoo muutoksesta, jonka ihminen kokee eläteltyään harhoja pienessä - tai vähän suuremmassakin - päässään.
Iivari sortuu ikävään syntiin: hän ei luota lukijaan. Kaikki, sinänsä ihan vakavatkin viestit kerrotaan sormella osoittaen kuin nukketeatterissa. Rikkaus ei tuo onnea, ei myöskään ulkonäköön panostaminen. Jos onni jostain löytyy, niin juurista suomalaisella maaseudulla. Uudelle lomalle lähdetään vanhainkodista löytyneen isäukon kanssa.
Toinen aloittelijan ongelma ovat repliikit. Niitä on onneksi paljon ja dialogi on suurimmaksi osaksi sujuvaa. On kuitenkin paljon helpompaa kirjoittaa sanailua ja nälvimistä, kun eteenpäin vievää ja rakentavaa keskustelua.
Iivarin Juhannus Italialaiseen tapaan on kuin dekkari, mutta murha puuttuu ja sen tilalla on moraalisaarna rivien välissä.