Bei Ling - Liu Xiaobo. Vangittu rauhannobelisti.
Helena Miettinen
Suom. Anne Mäkelä. Minerva 2011. 340 s.
Kiinalainen toisinajattelija Liu Xiaobo sai vuoden 2010 Nobelin rauhanpalkinnon. Hän ei kuitenkaan voinut noutaa palkintoa Oslosta, sillä hän istuu Kiinassa yhdentoista vuoden vankilatuomiota valtion vastaiseen toimintaan kiihottamisesta.
Vuosi sitten spekuloitiin, missä vaiheessa Xiaobo saa edes tietää palkinnostaan. Kiinan tiedettiin yrittävän eristää Xiaobo häntä koskevasta julkisuudesta Kiinassa ja maailmalla.
Liu Xiaobo - vangittu rauhannobelisti on kirjailija ja journalisti Bei Lingin ilmeisen nopeasti kirjoittama ja viimeistelemätön elämäkerta Xiaobosta. Bei Ling on sananvapausaktivisti, Kiinan PEN-klubin perustajajäsen ja Xiaobon pitkäaikainen ystävä, joka asuu Saksassa.
Kirjallaan Bei Ling on halunnut tukea ja lisätä nopeasti Xiaobon rauhanpalkinnon myötä saamaa huomiota länsimaissa, jotta Kiinaa painostettaisiin vapauttamaan mielipidevankeja.
Koulutetut pelloille
Liu Xiaobo syntyi Jilinin maakunnassa 1955. Kun Mao pani alulle kulttuurivallankumouksen 1966, Xiaobon hyvin koulutetut vanhemmat saivat lähteä oppimaan kantapään kautta työläiselämää Sisä-Mongoliaan.
Kulttuurivallankumouksen tarkoitus oli, että kommunistinen proletariaatin diktatuurin ideologia läpäisisi kaikki kansankerrokset ja varsinkin itsenäiseen ajatteluun periaatteessa kykenevän lukeneiston.
Maan tuotantorakenteen takia Kiinassa proletaari ei ollut ensisijaisesti teollisuuden vaan maatalouden työläinen, ja pelloille sai mennä yliopistoväkikin.
Bei Ling toteaa, että Xiaobo on sitä ikäpolvea, joka oppi kasvuiässä Maon Pienen punaisen kirjan ulkoa. Noista ajoista asti Kiinassa on vapauden riistoon perustuvia ideologian opettamismenetelmiä kutsuttu uudelleen kasvattamiseksi.
Tiananmen
Yliopistossa Xiaobo valitsi alakseen Kiinan kielen ja kirjallisuuden. Opiskelijatovereiden kanssa hän perusti runoilijaryhmän Viattomat sydämet. Kirjallisuusihmisenä hänestä kehittyi nopeasti omapäinen.
Xiaobo räjähti laajasti Kiinan intellektuellien tietoisuuteen 1986, kun hän piti kirjallisuustieteellisessä konferenssissa hymistelemättömän luennon Uuden aikakauden kirjallisuuden kriisi. Hänen väitöskirjansa 1988 oli enteellisesti nimeltään Estetiikka ja vapaus.
1980-luvun lopulla Xiaobo sai kutsuja vierailijaksi länsimaisiin yliopistoihin. Keväällä 1989 hän oli New Yorkissa, kun Kiinassa opiskelijoiden demokratialiike alkoi liikehtiä voimakkaasti. Xiaobo lähti tukemaan heitä.
Tapahtumat huipentuivat Pekingin Taivaallisen rauhan eli Tiananmenin aukiolla kesäkuun alussa. Xiaobo ryhtyi kolmen ystävänsä kanssa nälkälakkoon.
On suuri kysymys, kiihdyttikö Xiaobon läsnäolo opiskelijoiden protestia vai rauhoittiko hän tapahtumia viimeisen vuorokauden aikana, jolloin uhka armeijan toimeenpanemasta verilöylystä vaikutti hetkittäin väistämättömältä.
Xiaobo ystävineen neuvotteli opiskelijoiden ja armeijan välillä. Bei Lingin mukaan Xiaobo syyttää itseään kuolemantapauksista, joita kuitenkin tuli.
Peruskirja 08
Xiaobo antautui ihmisoikeustyölle 1990-luvulla. Joskus ystävät jopa ehdottivat hänelle ihan tavallista kirjallisuudentutkimusta vaihteluksi.
Hänestä tuli ihmisoikeusaktivismin ja sananvapaustaistelun kärkinimiä. Valtio vastasi kotietsinnöillä, kuulusteluilla, kotiarestilla ja vankilatuomioilla. Tiananmenin johdosta hän istui kolme vuotta. Xiaobon piti erotella papuja hiekasta hämärässä valossa. Toivottiin, että hänen näkökykynsä olisi rasittunut ja kirjallinen työnsä vähentynyt, mutta sitä ei papu-urakka saanut aikaan.
Xiaobon ystäviensä kanssa laatima Peruskirja 08 julkaistiin vuonna 2008. Esikuvana oli Václav Havelin kirjoittama Peruskirja 77. Kyseessä oli monikohtainen demokratian ja ihmisoikeuksien vaatimus.
Peruskirja 08:n julkaiseminen tähdättiin mahdollisimman lähelle vuonna 2008 vietettyä YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60-vuotispäivää. Valtio vastasi Xiaobolle 11 vuoden tuomiolla valtion vastaisesta toiminnasta. Jos hän kärsii menossa olevan tuomionsa täysaikaisesti, hän on vuonna 2020 vapautuessaan 65-vuotias.
Bei Lingin kirjan loppuosan keskeiseksi henkilöksi nousee Xiaobon toinen vaimo Liu Xia. Aviopari jakaa valtaisan kirjallisuusinnostuksen. Heidän suhteensa vaikuttaa ihanteelliselta. Aiemmin Xiaobo tunnettiin naisasioissaan huikentelevaisena, myös ensimmäisen avioliittonsa aikana.
