Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
23.01.2010 20:43
César Vallejo - Trilce
HANNU WAARALA
CÉSAR VALLEJO
Trilce
Suom. Einari Aaltonen. Savukeidas 2009, 115 s.
Perulainen César Vallejo (1892-1938) oli alkujaan ja tiheältä ytimeltään kokeellinen avangarde-runoilija. Myöhemmin Pariisin vuosinaan hänestä tuli myös marxilainen vallankumousmies, joka ihaili ajanhengen mukaisesti nuoren neuvostoyhteiskunnan propagandistisia tempauksia ja ilmiöitä.
Suomalainen runoilija Matti Rossi - erinomainen suomentaja mutta joskus sumean suoraviivainen ajattelija - kokosi ja käänsi Vallejon tekstejä kirjaksi nimeltä Musta kivi valkoisen päällä (1975).
Rossin mukaan Vallejon irtaantuminen avantgardesta yksilökeskeisyydestä merkitsi runoilijalle uutta alkua. Tuskinpa vain, ainakaan yksiselitteisesti.
Vallejon kohdalla pätee sama sääntö kuin kaikkien muidenkin runoilijoitten kohdalla. Runoilija on aina enemmän kuin hänen tietoinen julkilausuttu maailmankuvansa. Muuten hän ei ole runoilija.
Vallejon toinen kokoelma, nyt suomennettu Trilce (alkuteos 1922), on avantgarde-runouden kulttiteos. Siinä äärimmäisten ja etäällä toisistaan olevien assosiaatioiden yhteys rakentaa runoudelle uutta kivijalkaa olemassaolon kätkettyjä rakenteita väheksymättä.
Vallejon runojen teemana on usein läsnäolon ja poissaolon salaperäiset häivähdykset, jotenkin muiston kaltaiset kokemukset ja asiat. Niiden välityksellä elämän arvoitus tiivistyy runoudessa itseään uudistaviksi sanoiksi ja paradoksaalisiksi, jatkuvassa etsimisen tilassa oleviksi kielikuviksi.
Savukeidas on jälleen tehnyt tärkeätä kulttuurityötä julkaisemalla Einari Aaltosen tulkinnan Vallejon klassikkoteoksesta.