David Grossman -Sinne missä maa päättyy
David Grossmanin poika kuoli 20-vuotiaana Libanonin sodassa vuonna 2006. Traaginen tapahtuma heijastuu keskeisesti kirjailijan romaanin tunnelmaan.
Hannu Waarala
Suom. Markku Päkkilä. Otava 2011. 679 s.
Joskus romaanikirjallisuus vain tunkee itsensä aivan liki reaalitodellisuuden murskaavia ja ylivoimaisia vaatimuksia. Näin käy israelilaisen David Grossamanin (s.1954) aikalaisromaanissa Sinne missä maa päättyy (alkuteos 2009).
Monin aavistuksin, tihenevin ja järkyttävin tilannekuvin etenevässä romaanissa valotetaan kolmen ihmisen rakkauden ja ystävyyden tarinan kautta Israelin sotaisaa ja terrorin läpitunkemaa lähihistoriaa; jatkuvaa uhanalaisuutta, sodan ja kuoleman sisäisiä kaikuja: "Yö on Israelissa pitkä aika."
Israel on 90 prosenttisesti vihollisten ympäröimä, mutta se ei ole syytön. Valtio kärsii paniikkihäiriöistä ja sotaneurooseista. Juuri näistä kipeistä asioista Grossmanin romaani kertoo sammakkoperspektiivistä nähtynä.
Grossmanin oma poika kuoli 20-vuotiaana toisessa Libanonin sodassa vuonna 2006 kirjailijan kirjoittaessa romaaniaan. Tämä henkilökohtainen kaiku on keskeinen avain romaanin tunnelmaan, tiheään tunnelmaan ja sen kantamaan sodanvastaiseen eetokseen.
Kolmen kohtalo
Grossmanin kertoma ystävyyden ja rakkauden tarina alkaa Kuuden päivän sodan ajalta vuonna 1967 - silloin, kun tarinan päähenkilöt, tyttö ja kaksi poikaa, olivat varhaisnuoria ja makasivat sairaalassa.
Kolmiodraaman tapaan he ystävystyivät ja rakastuivat toisiinsa. Heidän läpi kävi eräänlainen ymmärryksen räjähdysaalto, syvä kohtalonyhteys.
Ja lopulta vuosikymmenienkin päästä kolmen ihmisen ystävyys, luottamus ja solidaarisuus, oli enemmän kuin kahden ihmisen aistillinen rakkaus, ainakin pitkässä juoksussa. Ja historian rikkinäisessä, kipeässä valossa.
Äidin huoli
Sinne missä maa päättyy -romaanin kokonaisuutta sitoo äidin huoli ja aavistus pojan kuolemasta.
Poika palvelee Israelin panssarijoukoissa tulenaroissa tilanteissa. Eletään 2000-luvun alkua. Äiti, Oran-nimeltään, pakenee pojan kohtaloa ja sotauutisia, ja lähtee pitkälle vaellukselle yli Israelin sodan ja terrorin runteleman maan.
Oran ottaa mukaansa Avramin, israelilaisen sotaveteraanin, kolmiodraaman kolmannen osapuolen ja Oranin aviomiehen Ilanin henkiystävän. Avram on itse asiassa Oranin sotaan joutuneen pojan oikea isä.
Mutkikkaat ihmissuhteet eivät kuitenkaan himmennä tarinan teemaa, joka laajenee koskemaan myös palestiinalaista autokuskia, melkeinpä historiallisen tilanteen väistämättömyydellä. Jos ei kerran yksittäisten ihmisten välille kyetä sopua rakentamaan, kuinka sitten kansojen välille, kysyy Grossmanin romaani.
Grossmanin romaanissa pahoin haavoittuneen Avramin pitkä, merkitsevä monologi egyptiläisten piirittämässä linnakkeessa avautuu kuuloaistimuksille kuin Orson Wellesin kuulu kuunnelma Maailmojen sota. Siinä piirtyy verbaalisella tasolla raamatullinen kuva israelilaisesta perspektiivistä koettuna ja nähtynä.
Grossman on hienovarainen kertoja, joka osaa tiivistää välillä laveankin kerrontansa filosofiseksi mietelmäksi. "Ihminen hyvästelee itse itsensä ennen kuin muut tekevät sen väistämättä edessä olevan iskun pehmentämiseksi."
