Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
21.03.2010 21:13
Hanna Hauru - Liian pienet sandaalit
HELENA MIETTINEN
HANNA HAURU
Liian pienet sandaalit
Like 2010, 95 s.
Oululaisen Hanna Haurun mininovellien kokoelmassa Liian pienet sandaalit puhutaan suurista asioista: on valtavia jalkateriä, viidakkomaista karvoitusta, mittaamatonta lihavuutta, tikkarimaista laihuutta ja elefanttimaisia hörökorvia. Sanalla sanoen Hauru tarkastelee naisen kehollisia ulottuvuuksia.
Kunkin tarinan nimettömällä kertojalla on aina oma äärimmäisyytensä. Kirjan mittaan kertyy liki 20 erilaista olemustarinaa samasta perusteemasta. Ruumiillisuuden raikuva alleviivaaminen peittää alleen päähenkilöiden muut ominaisuudet ihmisinä, myös erisnimen antaman yksilöllisyyden.
Liian pienet sandaalit on kavalkadi noloja tilanteita ja muuttumisyrityksiä. Lihava yrittää laihduttaa, laiha lihoa, jättijalkainen piilottelee häpeäänsä puristaviin kiinantossuihin. Hörökorvat liimaa tytön päähän äiti. Kaikki nauravat tissittömälle, eikä hikinen saa koskaan ystäviä.
Hauru pelkistää tietoisen karkeasti muuttumistarinoiden taustat ja tavoitteet. Kyseessä on tietenkin ulkoisen hyväksynnän etsintä. Etsintädraamat saavat alkunsa, kun tyttölapsen olemukseen ei olla järin tyytyväisiä lähipiirissä. Äidit ja joskus isätkin ovat hypertehokkaita häpeän taakan siirtämisessä.
Onneksi Hauru kertoo myös voitokkaita tarinoita. Osa kirjan naisista löytää itsensä ruumiinrakenteen kätköistä. Haurun aiemmista teoksista tuttua taidokasta pisteliäisyyttä, hiipivää rajuutta ja yllätyksellisyyttä olisin kuitenkin kirjaan kaivannut vähän enemmän. Kokoelmassa on toki hyvä ripaus aivan erityislaatuista haurumaista fantasiaa.
Tarinoista huokuu kirjailijan mainio kielentaju myös pohjoisen murteen käyttäjänä.