Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 09.01.2012 20:18
A A A

Hannu-Pekka Björkman - Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen.

Näyttelijä Hannu-Pekka Björman kirjoittaa taiteesta ja matkoistaan.

Näyttelijä Hannu-Pekka Björman kirjoittaa taiteesta ja matkoistaan.

Kirjapaja 2011. 176 s.

Kadonneet askeleet -kirja kertoo näyttelijänä tunnetun kirjailijan ja kolumnistin matkoista aikaan, paikkoihin ja taiteeseen.

Kirjan pääluku esittelee ja tutkii yksityiskohtaisesti 1400-1500-lukujen taitteessa eläneen Mathias Grünewaldin tunnetuinta teosta, Isenheimin alttaritaulua. Teos käsittää kaksi paria liikuteltavia siipiä, joita avaamalla ja sulkemalla aukenee kolme erilaista näkymää, jotka muodostavat yhteensä yhdeksän maalausta. Perustaen päätelmänsä laajaan lähdekirjallisuuteen, Björkman kertoo alttarin aiheiden taustoista ja piiloviesteistä. Eräänä kirjoittajan innoittajana on toiminut Paavo Rintalan Minä, Grünewald -kirja.

Grünewald maalasi alttarin katolisen antoniittojen sääntökunnan Isenheimin kylässä sijainneeseen sairaskotiin. Siellä hoidettiin tuskallista, viljan torajyvistä johtunutta, pyhän Antoniuksen tuli -nimellä tunnettua sairautta.

Potilaiden näkeminen on eittämättä vaikuttanut vavahduttavan Ristiinnaulittu-maalauksen syntyyn. Jo pelkästään Isenheimin alttaritaulusta kertova, yli puolet julkaisua käsittävä luku olisi riittänyt kirjaksi.

Maisema- ja Unelma valosta -luvut johdattavat lukijan Björkmanin kotiseudulle, Pohjanmaan lakeaan maisemaan, jota joet halkovat. Lukujen innoittajana ovat olleet yhtäältä kirjoittajan lapsuuden kokemukset ja muistot sekä toisaalta Antti Hyryn ja Rax Rinnekankaan tuotanto.

Björkmanin kieli on läpi kirjan runollisen kaunista. Kerronnan liittymät taiteen moniin tasoihin ja eri lajeihin kielivät kirjoittajan laajasta sivistyksestä. Björkmanin teksti imaisee lukijan; se on puhdasta, punnittua, korutonta ja uskottavaa. Kirjoittajan innostus tarttuu myös lukijaan.

Kirja päättyy jälkikuvaan Venetsian ghetossa. Björkman piirtää lukijalle unenomaisen näyn tuokiosta turistikaupungin hiljaisessa kolkassa ja aamusta, jonka täyttävät lasten äänet. Pisteenä lopussa on toteamus: olen onnellinen. Vastaavan tunteen valtaan jää myös Björkmanin kirjan lukija.

Lähetä linkki artikkeliin
Sähköposti Facebook Twitter Delicious

Luetuimmat 24 tuntia

Seuraa meitä Facebookissa