Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
26.01.2010 20:10
Harry Salmenniemi - Texas, sakset
Jukka Naaranlahti
Kirjat
Harry Salmenniemi
Texas, sakset
Otava 2010
Kerätessään materiaalia Mitä tapahtuu todella -kokoelmaansa Pentti Saarikoski metsästi lauseita satamajätkien suosimista kapakoista. Harry Salmenniemen kielellisenä metsästysmaana toimii mediatodellisuus internetistä sanomalehtiin.
Texas, sakset (Otava) alkaa abstrakteilla fragmenteilla, jotka järjestyvät kokonaisuuksiksi. Sitten matto vedetään lukijan alta ja lauseyhteyksien liitokset murretaan. Kieli pirstoutuu takaisin satunnaisuuden muodottomuuteen. Kirjan edetessä rakenteeltaan armollisemmaksi käyvät osiot kommentoivat runouden historiaa ja tyylilajeja.
Kokijalähtöisen runokäsityksen suosijoille Salmenniemen kirja on haasteellinen luettava. Tekijän kädenjälki on piilotettu syvälle kielen kerrostumiin. Ajatus selvärajaisesta kuvasta runon yksikkönä haastetaan jatkuvasti: "ääni ei koskaan saa tulla kuvan avuksi eikä kuva äänen", erään runon puhuja manifestoi, vaikka puhujan asennot vaihtelevatkin kokoelman osien mukaan.
Salmennimen runotkin ovat silti elävästi koettavissa. Lukukokemusta voi luonnehtia audiotilalliseksi, kaikuviksi lauseiksi kielen kulissien väliaikaisissa sokkeloissa. Välillä moniääninen ilmaisu tuntuu kuitenkin liian ilmiselvältä tavalta ristiriitojen auki kirjoittamiseen. Esimerkiksi mediamaailman kroonisen erotomanian käsittelyyn se ei tuo juurikaan uutta.
Useimmiten alun perin merkityksettömätkin lauseet saavat silti kirjan sivuilla uusia, inhimillisiä merkityksiä. Vähäeleisen huumorin ystäville kokoelma tarjoaa sopivasti nyrjähtäneitä näkökulmia: "//dallas, sallad/sielu 47 lähiön arkirealistisia ihmisiä/ päivät he istuvat Siwan kassalla tai pyörittävät/ betonimyllyä/ all adds, all sad//".