Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
23.08.2009 20:37
Heli Slunga - Varjomadonna
OUTI KAIKKONEN
HELI SLUNGA
Varjomadonna
Minerva: 2009. 88 s.
Erottuvalla esikoisellaan Jumala ei soita enää tänne aloittanut Heli Slunga (s. 1982) on Tervolasta lähtöisin oleva kirjoittaja, jonka toinen kokoelma Varjomadonna on huomattavasti esikoista kypsyneempi teos.
Teemoiltaan ja tunnelmiltaan Varjomadonna on jatkoa esikoiselle, mutta yksinäisyyden, ahdistuksen ja mielenkaamoksen keskellä runojen minä löytää voimia synkkyydestä itsessään:
Mutta minä olen aallokko / sihisevää sähköä, lihansyöjäkasveja, / vieraita elämänmuotoja, // minä olen vesi / joka nousee yötä pitkin silmiisi.
Varjomadonnan runot nousevat pimeästä itsessä, ja pohjoisen luonto kiinnittyy erottamattomasti mielentiloihin. Aristelemattomalla suhteellaan kieleen Slungalla on käytössään voimaa, joka on nyt päässyt kasvamaan omaan mittaansa. Kipua, yksinäisyyttä ja eroottista latausta täynnä olevissa runoissa on suorasukainen ote, mutta yksioikoisuuteen ei sorruta.
Seuraavalta teokselta odotan jo johonkin uuteen siirtymistä aiheiden tai käsittelytavan suhteen. Tämä ei tarkoita maailmankuvasta luopumista: Slungan runoissa on kyse eräänlaisesta valituslaulusta, jonka synkkyydellä on huojentava vaikutuksensa, ja runouden kentällä on selvä tila hänen runomaailmalleen.