Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
08.03.2010 21:03
Jack Kerouac - Turha mies Duluoz
RISTO LÖF
JACK KEROUAC
Turha mies Duluoz
Suom. Jarkko S. Tuusvuori. Sammakko 2009. 304 s.
Moni tuntee tilanteen: baaritiskillä viereen lyöttäytyy ikämies päissään ja avautuu väkisin nuoruutensa uroteoista ja armeijamuistoista. Yksinpuhelu jatkuu, kunnes poistut toilettiin ja livahdat samantien jonnekin toisaalle.
Tunne on tuskallisen tuttu Jack Kerouacin viimeiseksi romaaniksi jääneen Turha mies Dulouzin (1968) parissa. Elämänsä ehtoopuolelle ryypännyt beat-kirjallisuuden nimitekijä muistelee kasvuvuosiaan komeana urhona, amerikkalaisen jalkapallon nousevana tähtenä, salaviisaana kirjanoppineena, merimiehenä ja pasifisti-solttuna.
Alaotsikon - seikkailukasvatusta 1935-46 - mukaisesti romaani pohjustaa nuoren "DuLuuskan" tietä Lowellin kotikaupungista ja New Yorkin Columbian yliopistosta kohti kiertolaiselämää ja kypsää kirjailijuutta.
Kerouac aloitti varsinaisen kulkurirallin Neal Cassadyn kyydissä 1940-luvun lopussa. Kaahailuista jalostui kirjailijan maineikkain romaani Matkalla (On the Road, 1957). Myös myöhemmät tarinat Tristessa, Dharmapummit ja Desolationin enkelit edustavat Kerouacin elämänhimoista, spontaania matkaproosaa.
Kukkeimman vaiheen jälkeen alkoi raju alamäki. Kerouac keskittyi ryyppäämiseen ja eristäytyi ystävistään. Turha mies Duluozin rehvastelusta, toistosta ja pitkistä jalkapallohienouksien selostuksista paistaa läpi katkeruus ja tympääntyneisyys.
Kerouacin omintakeinen kerrontatyyli pelastaa sentään jotain. Sen taitaa harva baaritiskien mies.