Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
17.09.2010 18:35
Miettinen - Pitkäjano
PASI AHTIAINEN
MIETTINEN
Pitkäjano
Like 2010. 219 s.
Punkpiireissä sankarin maineessa oleva Kimmo Miettinen debytoi nyt myös prosaistina. Aiemmin Miettisen on ansioitunut punklehtien julkaisijana ja alakulttuurin yleismiehenä.
Pitkäjano-romaani kertoo kahdesta kaveruksesta, joiden festarireissu venähtää ja he päätyvät kiertelemään ympäri Suomea ja käväisemään Tukholmassakin. Samalla kitataan viinaa ja lauotaan nokkelia kaskuja.
Kirjana Pitkäjano asettuu samaan kastiin Juha Vuorisen juopotteluopusten kanssa. Miettinen esittää asiat hieman tiivistetymmin ja hivenen enemmän kaunokirjallisuutta muistuttavassa muodossa.
Tekijällä on vankka kokemus porukoissa juhlimisessa ja paskanjauhamisesta, joten väkisinkin varastoon jää juttuja, vitsejä ja anekdootteja. Niitä Miettinen on auliisti vuodattanut lyhkäisen romaanin verran.
Pitkäjano on roadtrip-tarina, jossa mennään paikasta toiseen enemmän tai vähemmän hyvissä olotiloissa. Hauskimmat hetket koetaan Ruotsissa, jossa promilletasoa ylläpitävät ystävykset tutustuvat kansankodin ilmapiiriin. Samaa alemmuuden tunnetta on moni finnjävel kokenut.
Kuten roadtrip-kirjoille helposti käy, myös Miettisen kirja on pelkkää keskikohtaa. Mennään aina vaan eteenpäin toivoen, että jotain jää lopussa mieleen. Tällä kertaa ei mieleen jää muuta kuin kaverusten ymmärtävä ystävyys. Vaikkakin trokuja, ovat päähenkilöt ehdottomasti herrasmiehiä, eikä kostea seikkailu laskeudu eläimelliselle tasolle.
Eihän Pitkäjano mikään kummoinen elämys ole, mutta ihan käypä viihdekirja kumminkin. Missään nimessä se ei nouse Pussikaljaromaanin tasolle.
Onneksi Miettinen tiedostaa oman rajallisuutensa kirjailijana ja keskittyy ydinosaamiseen, eli seurueissa kuultujen hauskojen juttujen toisteluun.