Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
02.03.2010 21:55
Jotaarkka Pennanen - Elämää pienempi näytelmä
JUHANA LEPOLUOTO
JOTAARKKA PENNANEN
Elämää pienempi näytelmä
Like 2010, 396 s.
Ohjaaja ja teatterinjohtaja Jotaarkka Pennanen, kavereiden kesken Joju, on oikea mies kysymään, miksi taistolaisiksi kutsutut nimekkäät taiteilijat antoivat sydämellisen tukensa Tshekkoslovakian miehittäjille, kirjailijoiden suiden tukkimiselle ja laulaja Wolf Biermanin karkottamiselle? Mistä kumpusi näiden enimmäkseen hyväosaisten kulttuurityöläisten yhteinen into kannattaa julmaa diktatuuria, kiveen hakattuja dogmeja, valvontaa ja urkkimista?
Kysymykset suuntautuvat sellaisille nimekkäille taiteentekijöille kuin Matti Rossi, Marja-Leena Mikkola, Kaisa Korhonen, Kaj Chydenius, Tytti Oittinen, Sulevi Peltola, Timo Bergholm ja monet muut. Tähän mennessä on nähty muutamia lauseita nuoruuden vilpittömästä idealismista, mutta muuten aiheen ympärillä vallitsee suuri, synkkä hiljaisuus.
Oikea kysyjä Pennanen on jo pelkän henkilöhistoriansa perusteella: hänen isoisänsä oli punainen näyttelijä Aarne Orjatsalo, mummunsa Jyväskylän seminaarinmäen skandaalimaisen rakkausjutun naisenpuoli Ain Elisabeth Pennanen, äitinsä Anja Vammelvuo ja isänsä Jarno Pennanen. Kulttuuripunikkeja monessa polvessa siis.
Kipeitä Stalinin ison vihan uhreja ja vuosia kuvattiin Jarno Pennasen toimittamassa Tilanne-kulttuurilehdessä, jonka Literaturnaja Gazeta ja Tiedonantaja julistivat CIA:n rahoittamaksi myrkyksi. Vuonna 1946 syntynyt Joju tempautui 1960-luvulla nousseen radikalismin aalloille, mutta hänestä ei koskaan tullut stalinilaisen totalitarismin kannattajaa.
Pennasen luokkatoverina kuuntelin itsekin sen verran hänen vanhempiensa kertomuksia, että sain rokotuksen tuota taistolaisuuden nimellä kuvattua auktoriteettihulluutta vastaan.
Taistolaisuus on lievä nimitys, jos on sitä mieltä, että 1970-luvun vaarallisina vuosina jako Neuvostoliiton epäilijöiden ja palvelijoiden välillä halkaisi suomalaisen puoluekentän laidasta laitaan. Nykyisen kirjailijaliiton puheenjohtajan yhdenkertaisen aviomiehen aikoinaan lanseeraama "uusstalinisti" kertoo paremmin, mistä oli kysymys.
Vanhempien kunnioitus
Jos Joju etsi tietä uuteen humanismiin ja uuteen moraaliinkin, hänen monipolvinen tiensä on ainakin yhdessä suhteessa noudattanut Raamatun etiikkaa. Hän on tehnyt taidetta isoisänsä ja mummunsa vaiheista ja töistä, sovittanut äitinsä tekstejä ja esitellyt isänsä ajatuksia. Siinä mielessä hän on noudattanut käskyä kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, josta luvataan pitkän elämän palkinto.
Pennasen luova kausi näyttääkin jatkuvan edelleen isolla vauhdilla. Taiteen tekeminen on laajentunut multimediaan ja näytelmien kirjoittamiseen.
Muistelmissa pääpaino on näytelmätaiteessa, ohjauksessa, kohtausten rakenteissa, näyttelijöiden kykyjen vapauttamisessa, mutta toisella tasolla kuljetaan halki nykyisen maailman tapahtumien ja kehityksen. Siinä suhteessa Joju on ennallaan, että jokainen vastaus johtaa hänen mielessään uusien kysymysten syntyyn. Etsinnän jatkuminen on luonnonlaki.
Näytelmä heijastuksena
Kirjan nimi on oivallus: näytelmä on elämän, yhteiskuntien, kriisien ja tunteiden kuva, mutta todellisuutta pienempi ja vajavaisempi otos, kuten kaikki ihmisten selitykset.
Viime vuosisadan ja aiempien kausien kollektiivisten mielisairauksien kuvaajina näytelmäkirjailijat ovat kuitenkin löytäneet paljon miettimisen arvoista. Totalitarismin puhkeamisen teema on askarruttanut Pennasta vuosikymmeniä, ja siksi hänet tunnetaan myös Shakespearen tulkinnoistaan.
Samaa teemaa kuvaa vuosia jatkunut yritys esittää Arthur Koestlerin Pimeää keskellä päivää -romaanin tapahtumia näyttämöllä. Joukkohulluutta vastaan annettavasta rokotuksesta siinäkin on kysymys.
Teatterin ystäville Jojun muistelmat jakavat runsaasti ammattilaista tietoa. Meille ihmisen hulluutta ihmetteleville kriisialueiden kulkijoille anti on yhteiskunnallista laatua ja vertailujen alustaa. Ovatko nämä rikkaista perheistä tulleet itsemurhapommittajat jonkinlaisia islamin taistolaisia, esimerkiksi. Jään odottamaan lisää tekstiä.