Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
09.02.2010 21:00
Juhani Suomi - Vorraaja
Juhani Suomi
Vorraaja
Otava 2010, 239 s.
Tohtori ja dosentti Juhani Suomi on ollut mestari keksimään iskeviä nimiä paksuille historiallisille teoksilleen. Urho Kekkosen elämäkerran ensimmäisen osan ilmestyttyä arvuuteltiin, millainen mies on myrrysmies ja kuultiin, että kyse oli tietäjästä tai näkijästä.
Nyt sitten kysytään, mitä Juhani Suomi tarkoittaa vorraajalla, joka sekin on hänen mukaansa lainattu Kainuun murteesta?
Monikaan tämän päivän kainuulainen ei tunnu enää tietävän tuota sanaa, jonka Suomi lie oppinut joko kainuulaiselta ystävältään Keijo Korhoselta jos ei sitten suoraan UKK:n papereista. Jos ymmärretään oikein Suomen selitys, niin vorraaja on ihminen, joka näkee, että maailmassa menee kaikki päin peetä.
Julkisuuden perusteella Juhani Suomesta lie useimmille syntynytkin mielikuva, ettei hän ole nähnyt elämässään juuri ilonpäivää sen jälkeen, kun Kekkonen luopui presidentin tehtävistä vuonna 1981.
Milloin omalla nimellään, milloin Kunto Kalpana hän on arvioinut pirullisen terävästi ja armottomasti harjoitettua ulkopolitiikkaa ja muuta vallankäyttöä. Erityisen kärkkäästi hän on lausunut arvioita maan johtavien sosiaalidemokraattien kyvyistä ja saanut takaisin "potut pottuina". Edesmennyt Kalevi Sorsa ei ole enää vastaamassa puolestaan, mutta Paavo Lipponen lie mätkinyt Suomea kyllä hänenkin puolestaan.
Luonteina Lipponen ja Suomi muistuttavat toisiaan, vaikka heidän ajatuksensa lyövätkin pahasti vastakkain. Vastustajien mielestä Suomi on pahimmanlaatuinen kepulainen. Syytetty itse kiistää jyrkästi: en ole kepulainen, vaan kekkoslainen.
Paras hölkätessään
Viime vuonna päiväkirjan muotoon kirjoitettu Vorraaja on Juhani Suomen laajasta tuotannosta pienimuotoisin ja omakohtaisin.
Kirjoittajan yhteiskunnalliset antipatiat ja sympatiat ovat tiedossa jo etukäteen. Demarit ovat menettäneet otteensa vallan kahvasta, mutta se ei tarkoita sitä, että Juhani Suomelta olisi loppunut "vorrattava" ainakin tilapäisesti. Nyt ulkopolitiikan Don Quijoten peitsen kärki sojottaa vasemman sijasta oikealle.
Kokoomukselainen ulkoministeri Alexander Stubb keikkuu korkealla kansalaisgallupeissa. Juhani Suomen silmissä hän on lähinnä julkisuudesta nauttiva himohölkkääjä, jolla ei ole juuri mitään tietoa Suomen ulkopolitiikan perusasioista.
Suomi kertoo, miten hän itse oli jäädä kerran ministerin vetämän ulkoministeriön virkamiesten aamulenkin jalkoihin: - Sen huomasin, että useimmilla oli juuri kaupasta ostetut modernit hölkkäpuvut. Niin olivat vielä terävät silityssaumat.
Suomea viedään kokoomuksen johdolla Natoon ja ulkopolitiikan yhdeksi painopistealueeksi on nostettu Afrikka. Suomen linja ei ole muuttunut Paasikiven-Kekkosen ajan linjasta: meidän kohtalomme ratkaistaan kolmiossa Moskova-Tukholma-Berliini.
Erno oli sielunveli
Suomen poliittisista arvioista saisi mainion häväistyskirjoituksen, vaan jätettäköön ne nyt vähemmälle. Puhutaan sen sijaan ihmisestä nimeltä Juhani Suomi.
Harva lienee tiennyt sitä, että köyhä helsinkiläispoika hankki taskurahoja laulamalla radiossa Markus-sedän tunneilla. Virkaan liittynyt huoli isänmaan varjeltumisesta ei ole estänyt kantamasta syvästi huolta myös omista perheenjäsenistä, aina isän ja äidin viimeiseen hengenvetoon saakka. Erityisen läheinen on suhde ainoaan lapseen, Johanna-tyttäreen, jolle koko teoskin on osoitettu.
Suurin yllätys lie Vorraajan lukijalle, miten syvällisesti ja laajalti Juhani Suomi on ehtinyt syventyä suomalaiseen kaunokirjallisuuteen.
Aleksis Kivi ja Veikko Huovinen ovat olleet kavereita parhaasta päästä. Erno Paasilinnaa - tuota leppymätöntä totuuden etsijää ja puhujaa - Suomi nimittää suorastaan "sielunveljekseen".
Tästä henkisestä veljestään Suomi sanoo, että hän oli "joutunut tuta nahoissaan myös kolikon toisen puolen: vapaa ihminen ei ole ostettavissa, mutta onneksi sentään eristettävissä". Omalta osaltaan hän vakuuttaa, että "totta joka sana. Voin vakuuttaa."
Rehellisyys on tuskin koskaan maata perinyt. Totuus sen sijaan tekee edelleen vapaaksi, jos siihen vain riittää rohkeutta. Koville on Juhani Suomi joutunut totuutensa kanssa, mutta hengissä selvinnyt eläkemieheksi asti.
SEPPO KONONEN