Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
20.05.2010 22:14
Kaarina Valoaalto - Patsastuma matriarkaatin jalustassa
HANNU WAARALA
KAARINA VALOAALTO
Patsastuma matriarkaatin jalustassa
Ntamo 2010. 78 s.
Kaarina Valoaallon 17. kirja on runokokoelma, jossa maalaukselliset tekstit läikähtävät Keski-Suomen luontokuvista Meksikon kirkuvaan ja eksoottiseen valoon. Koskaan aiemmin ei Valoaalto ole löytänyt runoilleen näin voimallisesti kuvataiteellista ilmettä. Kuvien etsimisestä kasvaakin koko teoksen motiivitausta.
Maiseman synnyttämistä mielikuvista edetään kohti "unen näkemyksiä". Paradoksaalisesti freudilainen asetelma kääntyy kuitenkin toisinpäin. Unet tulkitsevat meitä, emmekä me unia. Meidän päivätajuntamme tapahtumat ovatkin jonkun toisen näkemää unen materiaalia, unen ruokaa.
Kokoelmassa on muutama aivan mainio teksti runoilijakollegoista, vapauden sanansaattajista, venäläisestä Joseph Brodskysta ja portugalilaisesta Fernando Pessoasta. Molemmat edustivat tinkimätöntä runouden universaalista kieltä, vapauden ehdottomia sanoja.
Valoaalto kirjoittaa, että kun Brodsky ajettiin kotimaastaan vieraalle maalle, koivut edustivat emigroituneelle runoilijalle tuttuja sukulaisia, Venäjän setiä ja tätejä. Koivuissa, luonnon sanansaattajissa "oli venäläisen maiseman värit ja Karjalan kannaksen kesän tuoksut."
Patsastuma matriarkaatin jalustassa on maalattu isolla pensselillä ja suurella värikirjolla. Valoaallon palettiin tarttuu suuria ja pieniä yksityiskohtia, naurettavia ja traagisia kommelluksia elämäksi nimetyssä tarinassa.