Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
20.10.2008 20:16
Kukaan ei tiedä - Helena Anhava
HELENA ANHAVA Kukaan ei tiedä Otava 2008, 98 s.
Lyyrikkona ja kääntäjänä tunnetun Helena Anhavan (s. 1925) Kukaan ei tiedä avaa ilmoille kriittisen äänen, joka haastaa kyseenalaistamaan sekä sisäistä että ulkoista maailmaa. Kokoelmassa on suorapuheista ajankohtaisuutta, jollaiseen törmää runoudessa harvakseltaan. Vastapainona ovat luonnon, muistamisen ja pohtimisen hitaat kulkutiet, jotka tuovat elävälle tekstille välttämätöntä ajattomuutta.
Anhavan runoissa oma aikamme ongelmineen asettuu laajempaan mittakaavaan, jonka pohjana on vanhenevan ihmisen kokemus. Yksi jos toinenkin kissa nostetaan pöydälle. Osansa kritiikistä saa myös kaupallisuuden ehdoilla pyörivä kirjallinen maailma. Kokoelma peräänkuuluttaa yksilön vastuuta ajatella, valita valtavirrassa tarpeen tullen syrjäpolkuja.
Välillä mennään saarnan puolelle. Anhavan mietelmäsävytteinen runous on sisimmältä olemukseltaan vaivatonta, pelkistettyä ja rauhallista runoa, jossa luonto on tärkein kiinnekohta.
Sivullisuudesta ja yksinäisyydestä nousee vahva ääni: "Kukaan ei tiedä / että istun tässä portaalla auringossa, / se on minun ja auringon välinen asia. / Kukaan ei tiedä / että kuuntelen punarintaa, / sen englantia / jota en ymmärrä. / Olen tullut turvaan ihmisiltä / puitten ja lintujen luo / puhelemaan / yksinäisyyteni kanssa."
OUTI KAIKKONEN