Mario Vargas Llosa - Keltin uni
Mario Vargas Llosa on käsitellyt usein romaaneissaan Latinalaisen Amerikan ongelmia. Uusimman kirjan päähenkilö on irlantilaisnationalisti.
Hannu Niklander
Suom. Sulamit Hirvas. Otava 2011. 525 s.
Perun politiikassa ja presidenttiehdokkaana vaikuttanut nobelistikirjailija Mario Vargas Llosa on oivaltava vallan kuvaaja. Huippusuorituksista Vuohen juhlat kuvaa Dominikaanisen tasavallan diktaattorin Trujillon salamurhan jälkeistä valtatyhjiötä.
Keltin unessa kirjailija vie lukijan 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Kongo-joelle, Amazonille ja Irlantiin. Päähenkilö on oikeasti elänyt Roger Casement (1864-1916), loistavan uran tehnyt irlantilainen, omantunnon mies loppuun asti.
Nuori konttoristi Casement intoilee Afrikasta ja pääsee Kongoon. Hän näkee Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa maassa julmuutta ja ahneutta. Raportit tapahtumista tulevat kuuluisiksi, ja Britannian hallitus lähettää hänet tutustumaan väitettyihin väärinkäytöksiin Amazonin kuminkeruussa.
Sieltä löytyy vastaavia hirveyksiä, joiden takana on englantilainen kumifirma, paikalliset liikemiehet ja niukka virkamiehistö. Casement käy turhauttavaa taistelua, jonka lopulta voittaa, niistä ansioista hänet aateloidaan.
Verinen itsenäisyys
Aatelisarvo maistuu pahalta, sen antaa vieraan maan, Britannian, kuningas, sortaja hänkin. Casement paneutuu Irlannin vapaustaisteluun.
Aivan kuin Suomen jääkäriliike haki sotilaskoulutusta Saksasta, niin suuntautuivat Saksaan irlantilaiset isänmaanystävätkin. Saksa oli Venäjän ja Britannian vihollinen, joka mielellään näki vihollisvalloissa separatistista hajaannusta.
Casement saapuu saksalaisella sukellusveneellä Irlantiin. Vuoden 1916 pääsiäiskapina on alkamassa, itsenäinen Eire julistetaan, ja se kestää viikon päivät.
Vaikka Casementin tarkoitus oli toppuutella epätoivoiseen kapinaan nousseita, hän on brittivallan silmissä pahin petturi. Monet irlantilaisjohtajat ammutaan kapinan kukistuttua saman tien, pahoin haavoittunut James Connolly tuoliin sidottuna. Casementia vastaan tahdotaan näyttävä oikeudenkäynti.
Vargas Llosa pitää etevästi jännitteen yllä. On syvempiäkin tasoja, kysymys isänmaallisuudesta.
Suurilla kansoilla on taipumus pitää omaa isänmaallisuuttaan yleismaailmallisuutena ja pienten isänmaallisuutta nurkkakuntaisuutena. Ei pienillä helppoa olekaan. Casement ponnistelee lujasti opetellakseen iiriä, joka lähes jäi englannin tukahduttamaksi.
Saksassa Casement laihalla menestyksellä värvää irlantilaissotavankien keskuudesta joukko-osastoa lähetettäväksi saksalaisin asein Irlantia vapauttamaan. Kotona häntä oudoksuttaa vapaustaistelijoiden piittaamattomuus ilmeisestä kuolemasta. Näille verinen uhri on esimerkki, joka vie voittoon. He ovat oikeassa, pitkän kaupunkisissisodan päätteeksi syntyi vapaa Eire.
Julmaa peliä
Casement puolustaa alkuasukkaita Kongossa belgialaisia intressejä vastaan ja Amazonilla perulaisia. Hänet leimataan brittien ja kolumbialaisten etujen ajajaksi. Ilmeisesti hän tahtomattaan oli myös sitä.
Kun brittihallitus kauhisteli Kongon ja Amazonin julmuuksia, se ei tehnyt sitä pelkkää ihmisystävyyttään, vaan koska julmuuksia sattuivat harjoittamaan kilpailijat. Samoihin aikoihin Britannia aloitteli raakakumiplantaasien perustamista Malesiaan. Tuotantosuhteet muuttuivat ja kumin hinta laski. Nykyisinkin voidaan havaita anglosaksisen tiedonvälityksen valikoiva into puuttua erilaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Casement oli homoseksuaali. Se merkitsi yksinäistä perheettömyyttä, ja kun hänet oli tuomittu, oli armonanomukset helppo torjua irstaiden paljastusten avulla. Tämäkään ei ole historiaan jäänyttä hankalien henkilöiden kohtelua. Seksiskandaalien poliittinen käyttö näkyy Strauss-Kahnin ja Assangen tapauksissa.
