Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 08.01.2008 19:41

Sodan totuudet. Yksi suomalainen vastaa 5,7 ryssää - Markku Jokisipilä (toim.)

MARKKU JOKISIPILÄ (TOIM.) Sodan totuudet. Yksi suomalainen vastaa 5,7 ryssää. Ajatus kirjat 2007

Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuosi tuotti useita tutkimuksia maan historian kipupisteistä. Yleisessä keskustelussakin näitä kysymyksiä on käsitelty. Markku Jokisipilän toimittama artikkelikokoelma Sodan totuudet ottaa osaa tähän keskusteluun tarjoamalla tuoreita näkökulmia talvi- ja jatkosotaan.

Nykyisen sotahistorian pyrkimys kansainvälisempään tutkimusotteeseen tulee esille myös tässä teoksessa. Aihetta lähestytään suomalaisesta, venäläisestä ja saksalaisesta näkökulmasta.

Artikkeleissa perinteisen sotahistorian rinnalle on tuotu uuden historiantutkimuksen näkökulmia ja lähdeaineistoa. Jo valittujen näkökulmien moninaisuuden vuoksi on mielekästä puhua totuuksista. Historiallinen "totuus" on valitusta näkökulmasta riippuvainen, ja näitä on paljon. Siten artikkelikokoelmassa ei toisteta aiempaa tutkimusta todistelemalla, mitä sodissa todella tapahtui.

Yleisen historian professori Juri Kilin tuo esille sen, miten talvi- ja jatkosodan kuvaukset ovat sopeutuneet kulloiseenkin aatteelliseen ilmapiiriin Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Ideologia ja kansainvälis-poliittiset intressit ovat määränneet sen, millaista historiaa on saanut kirjoittaa. Nykyvenäläisissä tulkinnoissa heijastuu, miten Venäjä etsii uutta identiteettiään.

Neuvostoliitossa historiantutkimuksen mahdollisuudet uhmata puolueen hyväksymää "totuutta" olivat kapeat. Kiinnostavaa on, että kriittisiä näkemyksiä on esitetty sensuurista ja mahdollisista jälkiseuraamuksista huolimatta - ja esitetään edelleen.

Jokisipilä tarkastelee, millaiset Saksan ja Suomen suhteet olivat jatkosodan aikana. Hänen tulkintansa mukaan Suomi ja Saksa olivat liittolaisia jatkosodan aikana, vaikka mitään kirjallista liittosopimusta ei ollut. Hän katsoo, että kirjallinen vahvistus ei ole välttämätön, jos taistellaan yhteistä vihollista vastaan. Muissa kysymyksissä liittolaisten intressit voivat suurestikin poiketa toisistaan. Liittolaisuuden ymmärtäminen voi olla helpompaa, jos tarkastelee muita reaalisia vaihtoehtoja, joita Suomella oli.

Ilona Kemppainen esittää, että jos sodan tutkimuksessa käytetään uusia näkökulmia, niin myös uutta tutkittavaa riittää. Nais- ja miestutkimuksen näkökulmat ovat tuoneet uutta tietoa sotien arjesta. Elämästä kotona ja rintamalla saadaan esiin uusia ulottuvuuksia, jos lähestymistapana käytetään myös muistitietotutkimusta ja lähdeaineistona muistelmia ja haastatteluja.

Voidaksemme ymmärtää Suomen ja Neuvostoliiton välisiä sotia, jotka edelleenkin määrittävät suomalaisten itseymmärrystä, olisi sodan kokemuksen tarkastelulle hyvä antaa enemmän tilaa. Se, miten ihmiset kokivat sodan, miten he pyrkivät siitä selviytymään ja millaisia merkityksiä he sille antoivat, tuovat sodasta toisenlaisen puolen esiin kuin tarkastelemalla vain sitä, millaisia strategisia ratkaisuja sodanjohto teki.

RIINA HANNUKSELA

Kirjat

Seuraa meitä Facebookissa

Työpaikat