Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 23.08.2011 20:06

MIKAEL NIEMI - Aivot pellolle

MIKAEL NIEMI

Aivot pellolle

WSOY 2010. 209 s.

Hän on poika, jonka nimeä ei mainittaisi edes elokuvan lopputeksteissä. Eräänä päivänä, pieleen menneen rakkaudentunnustuksen häpeänaallossa, hän sitten päättää muuttua näkymättömästä näkyväksi.

Päähenkilö heittäytyy vapaaehtoisesti hylkiöksi, testaa laumasielujen rajoja. Antisankarin aseina toimivat äidin vanha siivoustakki ja poskelle killumaan jätetty räkäklimppi.

Mikael Niemen nuortenkirja Aivot pellolle kertoo siitä, mistä useimmat muutkin nuortenkirjat: oman paikan hakemisesta koulun sosiaalisissa ympyröissä, rakkaudenkaipuusta, epävarmuudesta. Heräävästä maailmantuskasta ja elämän merkityksen etsimisestä. Erikoislaatuisen siitä tekee se, miten näistä arkisista asioista kerrotaan.

Groteskin puoleen

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanillaan tunnetuksi tullut Niemi taitaa satiirin ja itseironian kutkuttavat lajit. Tuore nuortenkirja keikkuu hauskan ja kauhistuttavan rajalla: se on groteski kuvaus nuorten rakentamien statushierarkioiden raadollisuudesta.

Juuri erilaisten rajojen välillä häilyminen tekee kirjasta herkullisen. Ensinnäkin sitä on vaikea sijoittaa genrelokerikkoon. Mukana on niin ihmissuhdedraamaa kuin seikkailuakin, jotka musta huumori hämmentää omaperäiseksi sekamelskaksi.

Koko päähenkilön persoona on yhtä rajatapausta. Hän on nuoruudentuskissaan ja narsisminpuuskissaan pateettinen ja ärsyttävä, mutta myös hellyttävä. Fiksuutta riittää, suhteellisuudentajua ei.

Muistumia Norjasta

Keskeinen kysymys kuuluu, milloin viha kuohuu yli sallitun rajan. Vastaus: silloin, kun päähenkilön kirjoittamien väkivaltaisten runojen sanat siirtyvät paperilta tähän elämään, revolveriksi epätoivoisen pojan käteen.

Mikael Niemi ei tietenkään voinut ennustaa Norjan tragediaa, mutta viime aikojen tapahtumien valossa Aivot pellolle näyttää ajankohtaiselta oppaalta vihan maantieteeseen. Avainhenkilöt kun sopivat potentiaalisen terroristin muottiin: he ovat syrjittyjä oman tiensä kulkijoita, katkeria ja kostonhimoisia.

Kuten monia ääritekoihin ajautuvia ihmisiä, heitä ajaa eteenpäin oikeudenmukaisuuden kaipuu. Raja kulkee siinä, milloin oikeutta haetaan väärin keinoin, koston ja väkivallan kautta. Viha saa asetelman kiepsahtamaan nurin niskoin - kiusattu muuttuu helposti kiusaajaksi.

Sanataituri

Läpi kirjan nuori päähenkilö törmää kuvitelmien ja tosielämän ristiriitaisuuteen. Näin käy, kun hän suunnittelee oman elämänsä päättämistä ja tulee toisiin aatoksiin nähdessään sairaalassa ikäisensä pojan kuolleen ruumiin. Näin käy, kun hän hekumoi verisillä fantasiakuvilla, mutta tuntee heikotusta pidellessään ensi kertaa kädessään oikeaa asetta.

Psykologisten oivallusten lisäksi Niemi on kielellinen pioneeri, voltinheittäjä, uskalikko. Scifimäisillä kielikiemuroillaan hän tavoittaa murrosikäisen pojan maailman uskottavasti ja välttää setämäisyyden sudenkuopat. Välillä kielikuvat lipsahtavat överin puolelle, mutta silloinkin kielen voi nähdä heijastelevan pikemmin päähenkilön pääkopan epäkypsyyttä kuin kirjoittajan epäonnistumista.

Merkittävin rajalinja kulkee siinä, mikä saa pitämään kiinni elämästä, vaikka se hetkittäin muistuttaisi päähenkilön kammoamaa harmaata liukuhihnaa.

Vastaus: Tulevaisuuden odotus ja haaveet. Milloin pitää huolestua? Silloin, kun ei ole mitään odotettavaa tai menetettävää. Sellaisia ihmisiä on syytä paitsi sääliä, myös pelätä.

SAIJA RÄSÄNEN

Kirjat

Jari Tervo: Revontultentie (WSOY 2014. 312 s.) 29.8.2014 18:37 (31.8.2014 18:58)
Satu Taskinen: Katedraali (Teos 2014. 335 s.) 27.8.2014 00:01 (31.8.2014 18:56)

Seuraa meitä Facebookissa