MikonMöllärimylly 2011. 421 s. Jämsäläisen freelancetoimittaja Mikko Hakosen romaani odotti jotain syystä, mistä, sitä kirjoittaja ei kerro, pöytälaatikossa yli 20 vuotta. Nyt tämä synkkä tulevaisuudenkuva on nähnyt päivänvalon omakustanteena.
Hakonen kirjoittaa Pohjois-Skandinaviassa olevasta kaupungista jossain tulevaisuudessa. Henkilöiden nimet ovat eri kielialueilta. Suuryhtiöt hallitsevat maailmaa.
Yhteiskunnat ovat jakautuneet jyrkästi. Ylempi luokka asuu vartijoiden turvaamana eristetyissä kaupungeissa, köyhät ulkopuolella viidakon lain maailmassa, työläiset yrittävät pitää kiinni työpaikoistaan. Kaikki ovat vankassa sirukorttikontrollissa, toisille kaikki ovet ovat avoinna, toisille kaikki kiinni.
Kirja sävy on äärimmäisen pessimistinen, mutta alta paljastuu lopulta suhteellisen tyypillinen kertomus kostosta, luokkanoususta, luokkarajojen ylittämisestä ja tiestä onneen oman järjen, ulkonäön ja oveluuden avulla. Hakonen kuljettaa juonta suhteellisen sujuvasti, joskin kieli on monin paikoin kankean fraasimaista.
Kirjan syntyaika tietysti näkyy ja ehkä senkin takia voi ihmetellä loogisia ristiriitaisuuksia. Miten metsäteollisuusyhtiöllä voisi tällaisissa oloissa olla kuvatun määräävä asema, kun tieto kulkee bitteinä? Ja jos jälkiteollisen valtion luokkaerot kasvavat näin suuriksi, eikö edessä olisi totaalisen katastrofaalinen kapina, kaikista hallintokeinoista huolimatta?
