Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
04.02.2010 19:56
Mittakaavaan piirretyt juuremme
MIKKO KANKAINEN
HEIKKI RANTATUPA JA
OSMO RINTA-TASSI
Keski-Suomi karttakuvina
Keski-Suomen museoyhdistys ry 2009, 224 s.
Ansioituneet tohtorit Heikki Rantatupa ja Osmo Rinta-Tassi ovat koonneet merkittävän Keski-Suomen historiaa havainnollistavan teoksen Keski-Suomi karttakuvina.
Siinä kuvataan eri arkistoista haettujen karttojen välityksellä Keski-Suomen maakunnan historiallista perustaa ja paikallishallinnon alueiden muodostumista. Keski-Suomi karttakuvina antaa yhdessä professori Mauno Jokipiin johdolla 1990-luvun alkupuolella valmistuneen kolmiosaisen Keski-Suomen historia -julkaisun kanssa hyvän kuvan Keski-Suomen ja sen pitäjien vaiheista.
Teoksia kannattaa tutkia yhdessä. Karttakuvat kertovat maakunnan vähittäisestä muotoutumisesta ja samalla ne kuvaavat aikansa maanmittareiden suurta ammattitaitoa, jota kannattaa tuoda esille myös internetaikakaudella.
Jämsä 1644
Maanmittaustoiminta alkoi Suomessa vuonna 1633, mutta jo sitä ennen oli tehty karttoja Skandinaviasta ja Suomesta sen osana. Verotuksen tarpeisiin tehdyt maakirjakartat ulotettiin Keski-Suomeen 1600-luvun loppuvuosina. Maantieteellisiä mittauksia ja kartoituksia tehtiin jo sitä ennen.
Esimerkiksi maanmittari Jonas Streng teki Jämsän pitäjäkartan noin vuonna 1644. Vesitien Petäjävedeltä Etelä-Hämeeseen kartoitti maanmittari Lorenz Schroderus vuonna 1653. Maantieteellisten mittausten aloitteentekijäksi mainitaan kenraalikuvernöörinä Suomessa toiminut Pietari Brahe.
Koko 1600-luvun Ruotsin valtakunnan karttatietous koottiin päämaamittauskonttorin johtajan Carl Gripenhjelmin mukaan nimettyyn Ruotsin suurvaltakauden yleiskarttaan, jossa Hämeen ja Satakunnan pohjoisreunalla oleva Keski-Suomi alkaa hahmottua.
Varhaisissa kartoissa on paikannimiä, jotka ovat säilyneet vuosisatoja. Karttakirjassa on mielenkiintoinen luku karttanimistöstä alueen vaiheiden kuvaajana. Lapin kieleen pohjautuvia paikannimiä on lukuisasti ja lappalaisten nautinta-alueista kertovaa lappi-nimistöä on nykyisissäkin kartoissa runsaasti.
Eränkäynnistä peräisin olevia nimiä on paljon, esimerkiksi Kota-, Pirtti-, Maja, Aito-, ja Aitto-alkuiset nimet eri puolilla Keski-Suomea. Karttojen Pyhä- ja Hiisi- nimet paljastavat useita ennen kristinuskon omaksumista käytössä olleita palvontapaikkoja, jotka on merkitty myös tämän päivän karttoihin.
Vesistöt ja vesireitit ovat olleet aikoinaan merkittäviä kulkuväyliä. Niistä on tehty hienoja karttoja erityisesti 1700-luvun puolivälissä. Myöhemmin vesireitit ovat olleet merkittäviä teollisuuden puiden kuljetuksessa ja puunjalostusteollisuudestakin valtaosa on sijoittunut vesireittien ja vesistöjen varrelle.
Nyt vesireittejä piirretään kartoille virkistyskäyttöä varten ja loma-asutuksen tarpeisiin. Karttakirja osoittaa, että vesireitit ja niiden ohella tiet, telatiet ja taipaleet on kartoitettu jo varhain ja niitä esitellään havainnollisesti karttakirjassa.
Sodan pommitukset
Karttakuvista suurin osa kuvaa paikallishallinnon alueiden muodostumista. Nykyisten kuntien, aiempien kirkko- ja hallintopitäjien alueita, taajamia, jakokuntia, tiloja, peltoja ja yksitäisiä rakennuksiakin ja esitellään 1700- ja 1800-luvun kartoilla havainnollisesti värikkäästi.
Erikoisia kuviakin on. Esimerkiksi Kankaan paperitehtaan pommitukset talvisodan aikana on kuvattu tehtaan asemakaavakartalle. Kuvia katsellessa miettii, millä perusteilla tuon ajan kaavoittajat, virkamiehet ja päättäjät ovat maankäyttöä ohjailleet ja ovatko nykypäivän päättäjät ja suunnittelijat heidän aivoituksiinsa yrittäneet perehtyä.
Karttoihin sisältyy paljon historiallista tietoa, jonka soisi avautuvan myös nykyajan ihmisille, jotka etsivät juuriaan maailman myllerrysten keskellä.
Keski-Suomi karttakuvina on hyvin koottu esitys maakunnan eräistä kehityspiirteistä ja vaiheista. Heikki Rantatupa ja Osmo Rinta-Tassi sekä julkaisun taittaja Jari Järvinen ovat tehneet hyvää työtä. Keski-Suomen museoyhdistystä täytyy onnitella rohkeasta julkaisupäätöksestä.