Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
14.11.2008 20:33
Neal Gabler - Walt Disney - amerikkalaisuuden ikoni
NEAL GABLER
Walt Disney - amerikkalaisuuden ikoni
Suom. Tero Valkonen.
WSOY 2008, 698 s.
Harvasta 1900-luvun kulttuurihahmosta on kirjoitettu yhtä paljon kuin Walt Disneystä (1901-1966). Disney tunnetaan parhaiten Mikki Hiiren ja Aku Ankan isänä, mutta hänen mittava uransa sisälsi paljon muutakin, jo jälkipolville kenties unohtunutta.
Disneystä muodostui toisen maailmansodan jälkeen myös amerikkalaisen konservatismin ruumiillistuma. Walt-sedän herttaisten Januksen kasvojen kääntöpuolelta paljastui kova, itsekeskeinen ja räjähdysaltis temperamentti.
Professori ja kirjailija Neal Gabler ei ole Disney-elämäkerrallaan ensimmäistä kertaa seulomassa arkistoja Hollywoodin fantasiatehtaan takapihalta.
Elämäkerta on perusteellinen, erinomaisesti dokumentoitu ja yksityiskohtainen, mutta myös värikäs, intiimi ja jopa ajoittain psykologisoiva. Gabler on tuonut ansiokkaasti mukaan myös Disney-kritiikin aikalaiskommentteineen, vaikka kaikkein villeimmät väitteet Walt-sedästä jäävätkin kirjan ulkopuolelle.
Animaation edelläkävijä
1920- ja 1930-luvuilla Disney halusi tehdä parasta mahdollista animaatiota laadusta tinkimättä, tuoden piirrettyihin ensimmäisenä sekä äänen että värin. Disney sovelsi ensimmäisenä myös useita muita teknisiä innovaatioita, jotka tekivät hänen animaatioistaan, kuten Lumikki (1937) ja Fantasia (1940), populaarikulttuurin merkkiteoksia.
Enemmän kuin modernin animaation isä, Disney oli heltymätön visionääri, joka yritti alati toisintaa lapsuutensa maalaisidylliä luomalla oman fantasiatodellisuutensa. Disney loi 1930-luvulla työntekijöiden utopian, jossa kaikkia yhdisti intohimo animaatioon. Idyllinen työyhteisö tuli tiensä päähän lakon myötä, jota lietsoi Disneyn heikko ihmistuntemus ja mielivaltaisuus.
Sota-aika muutti koko studion luonnetta. Laatuanimaatioiden sijalle tuli selviytyminen, töiden tekeminen, jotta studio pysyisi pystyssä, eikä Disney enää palannutkaan sotaa edeltäneen ajan huippulaatuun.
Kohteensa mukaista pikkutarkkuutta
Disneyn elämäkerta on myös selviytymistarina. Hänen uransa oli aina 1960-luvulle saakka taistelua taiteellisen kunnianhimon ja rahan ristipaineessa. Kirjassa kiteytetään studion johtokaksikon, Disneyn veljesparin, Royn ja Waltin suhde näin: Roy yritti pitää Waltin velattomana kun taas Walt piti huolen siitä, että Roylla oli aina velkaa.
Gabler ei nosta kummoisia luurankoja Disneyn kaapista. Walt oli intohimoinen työssään, paatunut tupakoitsija (mikä lopulta tappoikin hänet), etäinen ja äkkipikainen, kiihkeä antikommunisti ja laskelmoidusti julkinen isähahmo. Hän oli myös visionääri, joka muun muassa oivalsi ensimmäisten joukossa television mahdollisuudet elokuvastudion pyörittämisessä.
Gablerin Disney-elämäkerta on massiivinen ja yksityiskohtaisuudessaan jopa uuvuttava, mutta se on tehty samalla pieteetillä, jolla tutkimuksen kohdekin suhtautui työhönsä.
Disneyn tarinassa on myös alakuloinen ja epätoivoinen pohjavire. Hän kamppaili koko elämänsä saavuttaakseen jotakin, mikä alati pakeni hänen ulottuviltaan, eikä hän tuntunut saavan rauhaa ennen kuin vasta poistuttuaan ajasta ikuisuuteen.
PETJA SAVOILA