Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
29.07.2009 20:34
Minttu Hapuli - Tarot-tarinat
HANNU WAARALA
MINTTU HAPULI
Tarot-tarinat
Atena 2009, 146 s.
Väline on viesti, kuului mediafilosofi Marshall McLuhanin kuuluisa teesi aikoinaan. Nyt se on sitä entistä enemmän, kun meillä on internet ja kännykkäviestit - siis kokonainen uusi tiedonsiirto- ja kommunikaatiojärjestelmä, joka muokkaa ihmisten vuorovaikutusta, ajankäyttöä ja minä-kuvaa.
Kirjallisuudelle ja humanismille tämä on aikamoinen haaste. Maailmankuvat muuttuvat, ihmissuhteet ovat rajussa liikkeessä. Parisuhteetkin muodostuvat nykyisin enemmän verkossa kuin ravintoloissa, aivan jossakin fyysisen kontaktin tuolla puolen ja entistä voimakkaammin mielikuvien maailmassa.
Miten kirjallisuuden pitäisi tätä kuvata? Yksi vastaus on Minttu Hapulin esikoisnovellikokoelma Tarot-tarinat, jossa kerronnan rytmiä ja ihmisten kohtaamisia määrittävät nämä nykyajan nopeasykliset reunaehdot.
Tiivistä tunnetta
Tamperelainen Hapuli on lyönyt itsensä läpi kirjoittajana internetissä. Hapuli on tullut tunnetuksi suosituista nettipäiväkirjoistaan, jotka on julkaistu kirjana nimeltä Selibaattipäiväkirjat (Atena 2006).
Tarot-tarinoissa on aistittavissa tämä kirjoittamisessa tapahtunut asennemuutos. Pahimmillaan kerronnallinen logiikka voi kutistua liiaksi tekstiviestin tai sähköpostin kaltaiseksi. Silloin kaikki muuttuu enemmän tai vähemmän ironisen toteavaksi, ja kirjallisuudelle tärkeät sävyt katoavat.
Hapuli kirjoittaa novelleissaan paljon nykyaikaisten parisuhteiden rikkinäisyydestä ja tragikoomisuudesta. Mutta onneksi parhaat novellit ovat paljon muutakin, ihmisuhteiden ja eri ikäkausien monipuolista valottamista ja tunne-elämän herkkää lähilukua.
Hyvin tiiviit ja nopeat tarinat ovat joskus liiankin luonnosmaisia - joskus jopa niin nopeakäänteisiä, ettei lukija saa otetta kuvattaviin muuten kuin pikaisen karikatyyrin tasolla.
Hapuli on hyvin tarkkavaistoinen kirjoittaja, jolla on pelkistämiskyvyn taustalla hallittu ja monipuolinen kuvaamisen rekisteri. Sitä soisi käytettävän.
Tarkalla vaistolla
Muutamat perinteisemmät novellit osoittavat Hapulin erinomaiseksi sanankäyttäjäksi.
Tasapaino ja Aurinko virittävät lukijan kehittyvän nuoren tytön ja yksinäisen lapsen herkkävaistoiseen maailmaan. Lukijalle jää hyvin tilaa liikkua intiimeissä elämyksissä, jotka on kuvattu tarkalla vaistolla.
Kokonaisuutena Hapulin teos on lupaava ja odotuksia herättävä. Kunhan hän vain ei antaisi liiaksi periksi pikkunokkelalle ironialle, pakinoinnin pikavoitoille, joista niin ikään kirjassa on esimerkkejä.