Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
25.01.2010 21:04
Niilo Rauhla - Sana koskettaa sanaa
TEPPO KULMALA
NIILO RAUHALA
Sana koskettaa sanaa
Otava 2009, 104 s.
Muiston ja äkkiä koetun hetken suhde on keskeisessä osassa Niilo Rauhalan uudessa kokoelmassa. Yksinäinen runoilija taivaltaa rannoilla, poikkeaa junassa tai sairaalassa, vaeltaa maisemaa ja vuosia. Hän ihmettelee elämänsä jälkiä ja tarkkailee nykyhetkessä kulkiessa näkemiensä hetkittäisten välähdysten merkityksiä.
Valo, olennainen elementti, helkähtää tuon tuosta kuin aurinkokellon kilkahdus ja luo alakuloisen albumin varjoihin kirkastavan sävyn. Valon heijastaessa muistojen kirjaa yksinäinen lyhty osoittautuu meren syvyyksiä vahvemmaksi.
Näin tapahtuu vähiin sanoihin pelkistetyissä, koristeettomissa runoissa, jotka jatkavat Rauhalan tyvenen lyriikan linjaa. Ne ovat hiljaisia sisäisiä leimahduksia. Niiden rajat ovat yhtäällä avaruus, toisaalla meri. Molempien pinnalla kipunoi runoilijan mieli ja emootion kosketus.
Toinen toisensa näköiset runot eivät yllätä. Sanat ja säkeet muistuttavat mietiskelevää rukous- tai helminauhaa, joka verkalleen liikkuen helähtelee tuulessa.