Anna Kontula - Näkymätön kylä
PENTTI STRANIUS
ANNA KONTULA
Näkymätön kylä
Into Kustannus 2010. 118 s
Anna Kontulan pamfletti Näkymätön kylä on uuden EU-Euroopan siirtolaiskuvaus ja ainutlaatuinen tarina Suomesta, Olkiluodon parakkikylästä, jota kansoittavat Itä-Euroopan siirtotyöläiset.
Pamfletti on tehty nopeasti ja miltei elokuvaleikkaus-tyyliin, mutta kirjoitustyön takana on varma osaaminen, jota kunnioitan kovasti.
Kontula on päässyt pikavauhtia kosketusetäisyydelle siirtotyöläisten kanssa, usein jopa ilman yhteistä kieltä. Se on harvinaista. Kun tekstiä lukee, tajuaa, että tutkijan pitää uskaltaa mennä sinne, missä marginaalit ovat. Anna Kontula uskaltaa - ja osaa.
Haastattelututkimus ei ole sosiologiassa helpoin vaihtoehto vaikka niin luulisi. Sen kun kirjaat ylös, mitä ihmiset puhuvat! Hyvin usein tutkijat , esimerkiksi Venäjällä liikkuessaan, taltioivat sen, mikä sopii ennakko-odotuksin tehtyyn muottiin - diskursseihin ja paradigmoihin.
Välissä on joskus vielä tulkki tai sitten puhutaan englantia. Mikään ei ole epäluotettavampaa kuin "väärällä kielellä" puhuminen, alakulttuurin outous ja puutteellinen kyky liikkua siellä.
Näkymätön kylä tekee historiaa jo siinä, että siirtotyöläismarginaaleja ei juuri kukaan ole kuunnellut muutamaa journalistia lukuunottamatta. Kontula on kuin kotonaan ja tekee lyhyin vedoin, haastattelun keinoin ja havainnoin marginaalien äänen kuuluvaksi. Siinä toistuu sama tyyli kuin väitöskirjassa Punainen Eksodus. Näitä sosiologeja - ja "tutkivia journalisteja" - Eurooppa tarvitsee.
Elämme hullunmyllyssä, jossa ulkomaalaisia tarvitaan työvoimana ja toisaalta halveksitaan maahanmuutajina "paremman elintason metsästäjinä". He ovat näkymättömiä, varjoyhteiskunnan hyljeksittyjä tuotteita, epäihmisiä, joita kukaan ei kuuntele.
Kontula kuuntelee ja saavuttaa ennen kaikkea luottamuksen yllättävän nopeasti. Sitä taitoa ei yliopistoissa opita, se on perushumanistilla geeneissä: kunnioitus ihmiseen, heikoimman puolella oleminen, barrikadin tiedostaminen luokkayhteiskunnassa.