Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
16.03.2010 19:32
Riikka Ala-Harja - Kanaria
SAIJA RÄSÄNEN
RIIKKA ALA-HARJA
Kanaria
WSOY 2010, 180 s.
Mikko haluaa rakentaa maailman parhaan tuolin, lujan ja kauniin. Sen sijaan hän rakentaa pomonsa, entisen teollisuuspohatta Nymanin käskystä teräksisen uima-altaan. Pastori Holm lausuu papin käsikirjasta ulkoa opeteltuja rukouksia. Afrikkalaistyttö Dior siivoaa salaa Nymanin luona eikä ymmärrä vieraan kielen sanoja.
Riikka Ala-Harjan viides romaani Kanaria on suurta ironiaa kapeissa kansissa. Kanaria on paratiisin irvikuva; rikkaat länsimaalaiset pakenevat sinne oman elämänsä menetyksiä ja häpeää, afrikkalaiset nälkää. Kukin haluaa aloittaa alusta tuntemattomalla maaperällä, mutta menneisyys haraa vastaan.
Ala-Harja hallitsee näkökulmilla leikittelyn. Kanarian monisärmäisyydessä paljastuvat ihmisen raakuus ja herkkyys. Lukija värähtää inhosta seuratessaan Nymanin sovinistista ajatuksenvirtaa, mutta tuntee sympatian läikähdyksen yksinäisyyden ja syyllisyyden kuvausten keskellä. Mikon hiljainen juttelu Nymanin kuolleen vaimon Siljan kanssa on onnistunut näyte sisäisestä monologista.
Romaanin henkilöitä voi lähestyä paitsi yksilöinä, myös vallankäytön tyyppiesimerkkeinä. Siljan aave huhuilee menneisyydestä tukahdutettuine kunnianhimoineen ja mustelmaisine poskineen. Holmin moderni itsenäisyys ärsyttää vanhan kerhon miehiä. Diorin elämän hinta lasketaan kauneuden ja nuoruuden mittayksiköillä. Taloudellinen epätasa-arvo tiivistyy Nymanin ja Mikon käskijän ja työmiehen suhteeseen.
Ala-Harjan kerronnan ydin kieppuu rakentamisen ja veden metaforien ympärillä. Suunnitteluun ja purkamiseen kiteytyy läheisyyden ja turvan etsiminen. Veden kautta käsitellään ahdistuksen, paon ja vapauden teemoja. Suomessa saattaa upota jäänlohkareiden sekaan, mutta hukkua voi helteiseen kahluualtaaseenkin. Afrikkalaissiirtolaisille meri on väylä vapauteen, vaikka kaikki eivät saavuta määränpäätä.
Systemaattinen rakenne ja konkreettiset motiivit alleviivaavat ongelmien yhteisyyttä etäisyydestä, ajasta ja yksilöstä riippumattomina.
Ala-Harjan ilmaisu on niukkaa, mutta monitasoista. Kieli soljuu konstailemattomana, lauseet ilmavina. Satiirin terävyyttä pehmittää anteeksianto. Kanaria on harkittu kokonaisuus, joka melankolisuudestaan huolimatta avaa toivon ovia.