Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
01.09.2010 19:05
Paula Havaste - Kaksi rakkautta
PAULA KOSKIMÄKI
Paula Havaste
Kaksi rakkautta
Gummerus, 2010. 355 s.
Sodan arki nuoressa perheessä. Mies rintamalla vaimo hoitamassa lapsia ja suorittamassa viime tenttejä. Narskuva lumi, häkäpönttölinja-autot, ainainen juurespata. Onko vaimon unelmille tilaa? Rakastuuko hän rakastumisen ilosta, kuin korviketta juodaan kahvin sijaan? Onko mies ollut uskollinen kaikki sodan vuodet?
Paula Havaste (1962) on keskipolven kirjailija, jolla on omaleimainen tuotanto. Kymmenen onnen Anna (2003) kertoi yrttejä keräävästä parantajasta, Nillan ( Lapinmaan Nilla, 2005) oli saamelainen. Kiehtovia eeppisiä kokonaisuuksia ilmestyy harvakseen, koska Havaste työskentelee mielenkiintoisissa porvarillisissa ammateissa. Tällä hetkellä hän on Tiedekeskus Heurekan ohjelmapäällikkö.
Kaksi rakkautta alkaa Annan ja Voiton yhteisistä hetkistä ja perheen perustamisesta. Sota sotkee suunnitelmat, yksinäinen puutteellinen arki lasten kanssa ahdistaa Annaa. Kun menee Helsinkiin tenttiin, voi samalla kokea osakunnan iloisen puheensorinan, tavata Hänet. Kosketuksella, suudelmalla, selviää taas monta kuukautta eteenpäin.
Olisi kiinnostava tutkimusaihe, kuinka paljon sota loi rakkaussuhteita samaan sukupuoleen. Naiset täyttivät kotirintaman, tekivät paljon töitä yhdessä. Kuinka paljon korsuissa syntyi korvikerakkautta nuorten miesten välille, ja kuinka pitkälle fyysisesti mentiin? Kaksi rakkautta käsittelee tätäkin teemaa erittäin osuvasti ja tarkoin stressaantuneiden nuorten aikuisten sielunelämää eritellen. Ei ihme, että Anna suorittaa tenttejä sielutieteessä, josta on muutaman vuoden päästä tulossa uusi oppiaine: psykologia.
Sota on päättymässä. Mies ja vaimo katsovat toisiaan, pitääkö tässä kuitenkin elää ihan tavallista elämää? Vieraantumisen tuntu, henkilökohtaiset elämykset toisen ollessa poissa, lapset - kaikki pitäisi sovittaa arjeksi. Havaste on saanut henkilöihinsä modernin ihmisen tunnun, vaikka tapahtumat sijoittuvat tarkasti epookkiin 1940-luvulle.
Havasteen historiallisia romaaneja on rakastettu. Kaksi rakkautta ei ehkä ota valtaansa samalla tenholla kuin keskiajan kuvaukset, mutta se on sitäkin intensiivisempi, terävämpi ja tarkkanäköisempi. Samalla se on painava puheenvuoro keskustelussa sodan rakkauksista.