Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 22.09.2012 20:53
A A A

Risto Rasa (toim.) Hidas tanssi – Mäntyrunoja

Mäntykankaaseen ja auringonlaskussa punertuvaan männyn runkoon liittyy kokemuksia ja merkityksiä siinä missä suomalaiskansallisena pidettyyn koivuunkin. Somerolainen runoilija ja kirjastonhoitaja Risto Rasa on toimittanut kiinnostavan valikoiman mäntyrunoista.

Hidasta tanssia valokuvittavat Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon otokset mäntyjen rungoista iän patinoineen ja rypyliäisine kaarnoineen. Valokuvat ovat olleet esillä Helsingin Tennispalatsissa 2011. Ne ovat yhtä ilmeikkäitä ja yksityiskohtaisia kuin runotkin ja kuvaavat erinomaisesti männyn levollista mutta rosoista ikiaikaisuutta.

Rasa on keskittynyt toimitustyössään moderniiin ja sitä uudempaan runouteen. Linja Gunnar Björlingistä Kristiina Walliniin on monipuolinen ja puhutteleva. Perinteisen runon vaalija olisi puolestaan saattanut poimia mukaan esimerkiksi Kaarlo Kramsun ja Otto Mannisen.

Yhdeksän runoilijaa on kirjoittanut oman mäntyrunonsa varta vasten Hidasta tanssia varten. Heitä on Kari Aronpurosta aukkoisesta runokielestä Merja Virolaisen leikilliseen personointiin. Ja heitä on myös Vilja-Tuulia Huotarinen, joka uudistaa kansanperinnettä ja mytologiaa: ”Katso: pihlaja ei kanna kahta taakkaa / mutta mänty kantaa tämän kaiken. / Haavautumat, palokorot.”

Hitaan tanssin nimi on peräisin Lassi Nummelta. Häneltä, Viljo Kajavalta ja Paavo Haavikolta valikoimassa onkin kaksi runoa. Nummen toinen runo, Wanderers Nachmittaglied, on saanut innoituksensa Goethelta. Hänelle Nummi vastaa: ”Ei huippuja, mutta / ehkä mäntyjen yllä on sama rauha: / pian me kaikki lepäämme / kuin linnut / yön syvyydessä.”

Entä mitä mänty puhuu? Hidas tanssi on sanomaltaan myös ekologinen. Se on tyylikäs kokonaisuus, kuin yhtä puuta. Sen latva ei huojahtele jokaisen tuulen mukana. Ainoastaan toimittajan alkusanoja valikoiman taustoista jää kaipaamaan.

Lähetä linkki
Sähköposti

Kirjat

Seuraa meitä Facebookissa