Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
29.04.2009 19:46
Ritva Sarkola - Haamukirjailijan kuolema
HELENA MIETTINEN
RITVA SARKOLA
Haamukirjailijan kuolema
Myllylahti 2009, 262 s.
Ritva Sarkolalta on ilmestynyt jo useita dekkareita omalla nimellään sen jälkeen, kun hän lopetti haamukirjailijan homman Tuula Sariolan nimissä.
On aika hurjaa, että uudessa dekkarissaan Haamukirjailijan kuolema Sarkola käsittelee omaa petosjuttuaan; käsittelee siis tiettyyn rajaan asti todellisuutta mukaillen ja fiktiohahmojen kautta.
Sarkolan ja Sariolan yhteistyöstä kiinnostuneille romaani on herkkupala. Se tarjoaa yhden version motiiveista ja keinoista, joiden perusteella oli ylipäätään mahdollista toteuttaa parinkymmenen vuoden harhautus.
Romaani jakaantuu varsin tarkkaan kahtia. Ensin vatvotaan haamukirjailijaskandaalia sinänsä. Sitten tapahtuu murha, jonka jo kirjan nimi - turhan suoraankin - ilmoittaa.
Tapahtumat sijoittuvat osin Mäntyharjulle. Lukijan kuten juttua tutkivien poliisien osaksi tulee setviä viime sivuille asti, liittyykö murha mainittuun skandaaliin vai johonkin ihan muuhun. Tältä osin kirja on tarmokkaasti harhautusten tiellä loppuun asti. Ihan on keskivertoisen onnistunut pyöritys - onhan Sarkolalla jo pitkä työkokemus alalla.