Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
07.01.2010 21:25
Viereenkatsoja - Sakari Kirjavainen
HELENA MIETTINEN
SAKARI KIRJAVAINEN
Viereenkatsoja
Johnny Kniga 2009. 168 s.
Viereenkatsoja on elokuvaohjaajan ja kuunnelmia kirjoittavan Sakari Kirjavaisen (s. 1960) esikoisromaani. Tarinan päähenkilö Mikael Skipparsson makaa sairaalassa liikuntakyvyttömänä. Hän ikään kuin soittaa suutaan (mieltään) kertomuksen vastaanottajalle. Monologia katkovat huonetoverin ja hoitajan äänet.
Kertojan nykyisyydessä ei paljon tapahdu. Tarina rakentuu takaumista. Tekniikka on suosittu elokuvissa, kuten Auringonlaskun kadussa, jossa kertoja kelluu alusta alkaen veteen ammuttuna.
Mielenkiinto kohdistuu siihen, mikä on johtanut kertomisajankohdan pysähtyneisyyteen. Tässä on Viereenkatsojan jännitteen kuin myös hankaluuksien lähde. Pysyykö kertomuksen juoni vetävänä? Jos ei juoni, niin mikä virittää ja kantaa tarinaa?
Hippifiiliksissä nuoruuttaan hilluneen Skipparssonin ajatukset vapaudesta, tahdosta ja halusta jäävät teennäisen merkitseviksi. Niiden loputon uudelleen paketoiminen vinksahtaneiksi episodeiksi ei vaikuta vaikutelmaan. Itseä voi toki etsiä Lapista, Ruotsista ja Berliinistä tuhannen kapakan ja muutaman koukeroisen ihmissuhteen kautta. Jos ei löydy, niin pysyy kateissa.
Kirjan nimi, Viereenkatsoja, on tehokas sivallus koko vatvontaan. Jos on pakonomainen tarve katsoa ohi sen mikä voisi oikeasti ratkaista jotain niinkin isoa kuin olemassaolon tarkoituksen, niin silloin se tarkoitus jää löytymättä.