Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
23.06.2010 20:20
Seija Vilén - Mangopuun alla
RAUHA KEJONEN
SEIJA VILÉN
Mangopuun alla
Avain 2010, 251 s.
Seija Vilénin esikoiskirja Mangopuun alla pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin. 17-vuotias nuori nainen etsii elämälleen merkitystä. Tarkoitus löytyy Krishna-liikkeestä, joka on uushindulaisuuden tunnetuimpia suuntauksia länsimaissa.
Naisen siteet entiseen elämään katkeavat, kun elämän täyttää temppeli, rukoukset, kirjojen myynti ja sääntöihin totutteleminen: mitä saa syödä, mitä kirjoja lukea, keiden ihmisten kanssa seurustella. Temppelikin on täynnä ristiriitaisuuksia. Gurun selän takana tehdään yhtä ja toista. "Ylistä ja ole onnellinen" on pelkkä käsky.
Vilénin runollinen teksti hehkuu. Entinen karma-elämä lapsuuden satuineen limittyy hedelmällisesti temppelissä vietettyjen rituaalien summaksi. Nuori nainen ylenee alttaripapiksikin.
Lopulta edessä on Intiaan muutto, josta löytyy aviomies. Karma-elämään ei ole palaamista. Elämä kuuliaisena ja nöyränä vaimona alkaa. Lapsiakin syntyy. Uusi käsky "miehen pitää suojella naista" kääntyy salakavalalla tavalla naisen ansaksi. Pappismiehen levottomuus ajaa perhettä Tanskaan, Tanskasta takaisin Intiaan, Intiasta Suomeen ja lopulta Kanadaan. Valehtelusta tulee vaimolle selviytymismuoto. Hän ottaa yhä suurempia riskejä: syö ei-sallittuja ruoka-aineita, käy paikoissa, joissa nainen ei saisi käydä. Hän toimittaa lehteäkin, toimii pariterapeuttina, näytelmäryhmässä, jopa perustamansa kotikoulun johtajanakin. Ja kaikki tämä Krishnan näennäisen suojelun alla.
Samaan aikaan ruhjeet ja mustelmat ympäri kehoa lisääntyvät. Mutta avautuvatko silmät? "Jos ihminen jättää Krishnan, hän putoaa siihen tilanteeseen, missä oli ennen kuin aloitti jumalan palvelemisen."
Runollisuus toimii useimmissa romaanin käänteissä uskottavasti, tosin alkupuolellakin sitä olisi voinut karsia. Loppupuolella se aiheuttaa ähkyn. Karumpi kieli olisi nostanut loppuratkaisun uljaammin esille.