Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
22.02.2010 20:11
Simon Sebag Montefiore - Ihmishirviöt. Maailmanhistorian julmimmat ihmiset.
SARI MIETTUNEN
SIMON SEBAG MONTEFIORE
Ihmishirviöt. Maailmanhistorian
julmimmat ihmiset.
Ajatus Kirjat, 1020
Maailma on täynnä ilkeitä ja ahneita ihmisiä, mutta eräät heistä ovat ylitse muiden. Pahimmat julmurit nauttivat vallankäytöstä, kidutuksesta ja tuhosta. He kylvävät ympärilleen pelkoa ja sekasortoa ja tekevät samalla itsestään unohtumattoman.
Simon Sebag Montefioren teos Ihmishirviöt. Maailmanhistorian julmimmat ihmiset tutkii pahuutta ja turmeltuneisuutta kolmen vuosituhannen ajalta luettelemalla 101 erityisen synkkämaineista henkilöä. Joukossa on suuruudenhulluja keisareita ja diktaattoreita, julmia mafiosoja, sadistisia sarjamurhaajia, viekkaita viettelijöitä ja mielisairaita kulttijohtajia.
Kirjoittajan mukaan jotkut ihmiset kuuluvat hirviöiden joukkoon itsestäänselvästi, kuten Caligula, Vlad Seivästäjä, Iivana Julma, Idi Amin ja Saddam Hussein. Adolf Hitler, Josif Stalin ja Mao Zedong olivat 1900-luvun totalitaaristen yhteiskuntien supertappajia, jotka hyödynsivät rautateitä, konekiväärejä ja lennätinlinjoja teurastuksen apuvälineinä. Yksi tehokkaimmista oli Kambodzan Pol Pot, joka tapatti neljässä vuodessa kaksi miljoonaa ihmistä, kolmanneksen väestöstä.
Monet julmurit ovat pitäneet esikuvinaan muita samanlaisia. Keisari Caracalla ihannoi Aleksanteri Suurta ja jäljitteli tämän pukeutumista ja käytöstapoja. Lopun aikaa Caracalla samastui faaraoihin ja egyptiläiseen auringonjumalaan.
Venäläinen paroni Ungern von Sternberg uskoi olevansa Tsingis-kaanin reinkarnaatio. Hän halusi palauttaa Mongoliaan menneen loiston, mutta hänen hallintonsa muistetaan vain mielipuolisesta kidutuksesta.
Sadattuhannet tavalliset ihmiset auttoivat hirviöitä heidän työssään. Esimerkiksi Stalinilta ei puuttunut apulaisia. Yksi pahimmista oli Stalinin terrorin koordinoija Nikolai Jezov, Verinen kääpiö. Kääpiökasvuinen salaisen poliisin johtaja pelotteli ja murhasi, kunnes sekosi ja alkoi tappaa ilman Stalinin lupaa. Jezov kohtasi loppunsa itse suunnittelemassaan teloitushuoneessa.
Titteleitä itselle
Ihmishirviöt olivat varsin epävakaita persoonallisuuksia, joiden käskyt olivat usein omituisia ja teot pöyristyttäviä. Esimerkiksi 900-luvun paavi Johannes XII ei elänyt selibaatissa, vaan perusti Vatikaaniin satojen naisten ilotalon. Valtavat pelivelkansa hän maksoi nimittämällä piispanvirkoihin henkilöitä maksua vastaan.
Diktaattori Jean-Bédel Bokassa julisti itsensä Keski-Afrikan imperiumin keisariksi ja tuhlasi maan 200 miljoonan dollarin kehitysavun juhlallisuuksiin, jotka matkivat Napoleonin kruunajaisia. Idi Amin myönsi itselleen mitaleita ja titteleitä, kuten "viimeinen Skotlannin kuningas" ja "Kaikkien maapallon petojen ja meren kalojen herra ja brittiläisen imperiumin voittaja Afrikassa yleensä ja erityisesti Ugandassa".
Meksikon "Robin Hood" Pancho Villa painatti köyhdyttyään omaa rahaa, ja jokainen, joka kieltäytyi hyväksymästä sitä maksuvälineeksi, ammuttiin vallankumouksen petturina.
Monet hirmuhallitsijat loivat itsestään kultin. Omituisimmasta päästä on Turkmenian Turkmenbashi. Hän kirjoitti oman kansalliseepoksen, Ruhnaman, ainoan kirjan jota maassa sai lukea.
Viikonpäivät ja kuukaudet Turkmenbashi nimesi itsensä ja perheenjäsentensä kunniaksi; huhtikuu oli gurbansoltanedzhe presidentin äidin mukaan. Johtaja kielsi musiikin esittämisen, baletin ja miesten parrat. Miehen suuruudenhulluus huipentuu 40 metrin korkuiseen kullattuun näköispatsaaseen, joka kääntyy ympäri kerran päivässä.
Natsien joukkomurhien suunnittelija, postimerkkeilijä Heinrich Himmler jatkoi keräilyharrastustaan säilömällä ullakolleen huonekaluja ja kirjoja, jotka oli tehty juutalaisten luista ja nahasta. Guinean presidentti Macias Nguema keräsi pääkalloja ja säilytti niiden seassa valtion kassaa.
Monilla säälimättömillä teurastajilla oli valoisampikin puolensa. He harrastivat filosofiaa ja taidetta, sävelsivät, puhuivat useita kieliä, rakennuttivat koristeellisia temppeleitä ja kauniita, mahtavia puutarhoja.
Suku on pahin
Usein poikkeuksellinen julmuus kulkee saman suvun sisällä sukupolvesta toiseen. Hirviöt eivät säästelleet edes omia perheenjäseniään, vaan teloituttivat surutta puolisonsa, lapsensa, sisaruksensa ja vanhempansa. Jonkinlainen ennätysmies lienee sulttaani Muhammed III, joka tapatti 27 veljeään.
Historian julmimpia naisia yhdistää se, että moni teki hirmutekonsa toisen puolesta - yleensä poikansa. Esimerkiksi myrkkyjen asiantuntija, Rooman keisarinna Livia tappoi liudan nuoria prinssejä ja lopuksi myös miehensä taatakseen omien poikiensa valtaanpääsyn.
Historia osoittaa, ettei vallan kahvaan tarttunut nainen ole miestä miellyttävämpi. Esimerkiksi 1800-luvulla vuosikymmenet Kiinaa hallinnut sotaisa leskikeisarinna Cixi haali itselleen rikkauksia, mutta kielsi kaikki uudistukset. Rautatietä ei saanut rakentaa, koska junat olisivat häirinneet keisareiden hautarauhaa.
1900-luvun erikoisuutena ovat tappajalääkärit. Malawin hirmuvaltias Hastings Bandaa tuskin Hippokrateen valat kiinnostivat, kuten ei myöskään al-Qaidan varajohtajaa, kirurgi Ayman al-Zawahiria, joka suunnitteli syyskuun 11. päivän terrori-iskun. Presidentti Radovan Karadzic toimi Serbian jalkapallojoukkueen psykiatrina, mutta tuli tunnetuksi joukkomurhaajana.
Pahin kaikista oli SS-lääkäri Josef Mengele, joka lähetti kaasukammioon 400 000 ihmistä ja suoritti vangeilla kammottavia rotukokeitaan.
Sarjamurhaajat jatkavat usein rikoksiaan kauan ja ehtivät saada ennen kiinni jäämistään myyttisen maineen. Murhaajat tunnetaan liikanimillään: Happokylpy, Kuoleman enkeli, Musta pantteri, Yorkshiren viiltäjä, Suffolkin kuristaja.
Yksi ensimmäisistä tunnetuista sarjamurhaajista oli 1400-luvulla elänyt ranskalainen aatelinen Gilles de Rais, joka apulaistensa avulla toteutti sadistisia seksuaalimurhia. Uhrit olivat nuoria poikia, ja kaikkiaan uhreja oli jopa 200. Pahin sarjamurhaajanainen oli unkarilainen kreivitär Elisabeth Báthory, joka avustajineen tappoi satoja nuoria naisia.
Vain harva julmuri on itse kuollut vanhuusiässä. Useimmat ovat päättäneet päivänsä onnettomuuden tai rikoksen uhrina. Esimerkiksi keisari Caracallan puukotti oma henkivartija. Hunnien kuningas Attila kuoli hääyönään rankan juopottelun jälkeen tukehtumalla nenäverenvuotoon. Syrjäytetty kuningas Richard II menehtyi nälkään.
Poikkeuksiakin on, kuten Idi Amin. Hän kuoli rauhallisesti omassa vuoteessaan melkein 80-vuotiaana.