Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
13.08.2010 21:39
Tiina Raevaara - En tunne sinua vierelläni
PAULA KOSKIMÄKI
TIINA RAEVAARA
En tunne sinua vierelläni
Teos 2010, 259 s.
Tiina Raevaaran esikoisteos Eräänä päivänä tyhjä taivas (2008) herätti huomiota, mutta uusi novellikokoelma En tunne sinua vierelläni ei tavoita taivaita yrityksestään huolimatta.
Kunnianhimon puutteesta ei Raevaaraa ainakaan voi syyttää. Hänen aiheensa ja kuvastonsa ammentaa komeasta lähteestä. Novelleissa on lintuja, hyönteisiä, kaksoisolentoja, hirviöitä, kuoleman kokemuksia. Talot alkavat elää, tuolit ottavat johdon käsiinsä. Monessa novellissa puhutaan lentämisestä.
Neljätoista novellia muodostavat jännittävän kokonaisuuden. Asiat sanotaan tiiviisti, pois lavean proosan turha piina. Pääviesti lienee: me ihmiset emme tunne itseämme, elämä on täynnä tuntematonta.
Mitä Raevaaran novelleista puuttuu? Taiteellisesta vaikutelmasta ei voi oikein antaa täysiä pisteitä. Usein novellin loppu lässähtää, joku vain katoaa tai häipyy pois. Joskus taas novellin kieli ei tavoita sitä intensiteettiä, mitä itse tarina vaatisi.
Novellikokoelman äärellä voi myös pohtia, täytyykö rakkaudesta lainkaan kirjoittaa? Raevaara ei ole tuhlannut ruutia tähän kuluneeseen aiheeseen, mutta toisaalta erilaisten ystävyyssuhteiden ja lapsuuden leikkotoveruuksien tilittäminen sivutolkulla on sekin vähän vaisua. Kaikki kuvatut perheet ovat vajaita ja riitaisia.
Tiina Raevaaralla on kuitenkin persoonallinen tyyli ja yllättäviä aiheita. Novelli nimeltä Kaivo kertoo abstraktista maalauksesta, jonka värimaailma alkaa luoda omaa elämäänsä. Henkilöt kiiruhtavat harmaan, violetin ja malvan maailmassa kuin pelastuspartio, silmätön koira kannoillaan. Jopa kolmannen maailman hätä kurkottaa pihapiiriin. Kun taulu on tarinansa kertonut, se vaikenee.
En tunne sinua vierelläni koskettaa varmaankin eniten nuorta lukijaa. Se on hyvä portti epätodellisen ymmärtämiseen. Kokeneempi lukija, joka tuntee Leena Krohnin tai Maarit Verrosen tuotantoa, voi kokea Raevaaran novellit liian laimeiksi.