Pyhät kuvat kalliossa - Timo Miettinen
OSMO PEKONEN
TIMO MIETTINEN Pyhät kuvat kalliossa Kuvat Heikki Willamo. Otava, 2007 176 s.
Tieto-Finlandialla palkittua keskisuomalaista Pekka Kivikästä ei ohita kukaan esihistoriallisten kalliomaalausten löytäjänä, tutkijana ja tulkitsijana. Aihe kuitenkin jaksaa kiinnostaa, ja kirjoja tekevät muutkin. Nyt on ilmestynyt tietokirjailija Timo Miettisen kirjoittama ja valokuvaaja Heikki Willamon kuvittama elämyksellinen ja kaunis uutuusteos. Siihen on valittu muutamia tunnetuimpia kalliotaiteen temppeleitämme, kuten Kuusankosken Pakanavuori, Ristiinan Astuvansalmi ja Laukaan Saraakallio. Kiitollisuudenvelka Pekka Kivikkään tekemälle perustutkimukselle tunnustetaan.
Ilmava taitto yhdistää onnistuneesti Willamon valokuvat ja Miettisen runolliset tulkinnat. Miehet ovat olleet liikkeellä epätavallisiin vuorokaudenaikoihin ja vanginneet kalliomaalauksilla vallitsevan tunnelman niin iltahämärissä kuin aamun sarastaessa, jolloin maalausten punaväri pääsee oikeuksiinsa. Saraakalliolla on valvottu myös talvisen täydenkuun yön yli, epäilemättä tähyilemässä "Kuuvalon Jussia", jonka Laukaan vanha kansa tiesi kuvien maalariksi.
Miettinen pitää Saraakalliota Suomen merkittävimpänä kalliotaiteen galleriana. Hän uskoo löytäneensä Pohjois-Päijänteen eräalueen tärkeimmän uhri- ja kulttipaikan.
Näin Mikael Agricolan juhlavuonna Miettinen on valmis uskomaan, että juuri Saraakalliolla vietettiin muinoin Agricolan Psalttarin suomennoksen (1551) esipuheessa kuvattuja pakanallisia pyhiä häitä, joissa Ukko ja hänen naisensa Rauni jalosti härskyivät ja pärskyivät uutta elämää luodakseen.
Laukaan Hartikassa on Keski-Suomen laajin kampakeraamisia punamultahautoja sisältävä kalmisto. Aivan sen läheisyyteen rakennettiin 1593 Laukaan vanha Pyhän Olavin kirkko. Miettisen mielestä Suomessa ei ole mitään muuta maisemaa, jossa pakanallisen ja kristillisen maailmankuvan välinen jännite tuntuisi yhtä voimakkaana kuin Sarkaveden rannalla. Aurinkolaivat lipuivat iäisyyteen, risti kohosi muinaismaiseman ylle.
"Tuo mielenmaisema alkaa kuitenkin mielessämme häilähtelevien aavistusten ja kysymysten myötä elää ja muuttua hämärtyväksi unimaisemaksi, jossa miltei kaikki on mahdollista. Henkinen valtameri aaltoilee ja kohisee sieluissamme, mutta emme kykene näkemään kuin häivähdyksiä ajattomien maininkien ylimmistä kuohuista. Jääkö kaikki se, mitä tuolla kalliolla on tehty ja koettu, sittenkin meidän tapahtumahorisonttimme ulkopuolelle niin, että kuulemme kallioseinämästä vain omien kysymystemme kaiun? Ajatelkaamme pimeyden peittämää Saraakalliota. Maailmanvuoren yllä kimmeltävät tähdet. Onko loppu hiljaisuutta?"
OSMO PEKONEN