Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
20.09.2011 20:54
Tommi Melender - Lohtu
HANNU WAARALA
TOMMI MELENDER
Lohtu
WSOY 2011. 288 s.
Ei ole sattumaa, että Tommi Melenderin satiirisessa romaanissa Lohtu päähenkilö, kertoja Elis Mäki on markkinointisemiootikko, viestinnän ja mainonnan kova ammattilainen. Markkinointisemiootikko on yhtä aikaa eräänlainen kielen manipuloija, analyytikko, kyyninen viettelijä, uusien merkityksien luoja ja samalla klassisen sivistyksen tuhoaja.
Oman elämänsä kriisivaiheessa Elis Mäki asettaa itselleen takarajan. Hänellä 365 päivää aikaa löytää elämänsä tarkoitus. Muuten hän tekee radikaalit johtopäätökset kuin jokin Albert Camusin filosofinen romaanisankari konsanaan.
Mäki päättää kirjoittaa kirjan, jossa hän käy läpi sulkeutuvaa elämäntarinaansa. Keskeiseksi hahmoksi muistikuvissa nousee juuri liikenneonnettomuudessa menehtynyt, Suomen kansainvälisin elokuvaohjaaja Johan Rautio, Mäen lapsuuden ja nuoruuden ystävä.
Rautio tavoitteli elokuvissaan ja elämässään autenttisuutta. Hän ei uskonut digitalisoituun kuvaan vaan vanhaan filmiin. Digitalisoiminen tuhoaa kuvan syvyyden ja sielun, valon ja varjon välisen taistelun. Saman autenttisuuden kaipuun kokee myös Elis Mäki elämässään, mutta pystyy enää rakastumaan vain netin välityksellä tyttöön, joka lukee videokuvassa 1800-luvun suurta ranskalaista kirjallisuutta.
Mäellä ja Rautiolla on ikuisuusprojekti. Mäki on kirjoittanut jo yhdeksännen käsikirjoitusversion Maupassantin Bel-Ami-romaanista Raution elokuvaa varten. Mutta modernista Bel-Ami-tulkinnasta ei näytä tulevan valmista, koska kaverukset ovat erimielisiä kertojan roolista.
Bel-Ami edustaa romaanina menneen maailman sivistyksellisiä arvoja, jotka nykyajasta ovat kadonneet. Molemmat ovat sitä mieltä, että 1800-luvun suuri ranskalainen kirjallisuus on vain muisto ihmissuvun kadonneesta itseymmärryksestä. Elämä on nyt toisaalla, kauhea on jo tapahtunut.
Modernit ikonit
Elis Mäen mielestä mainokset ovat eräänlaisia nykyajan ikoneja, jotka tarjoavat kuluttajalle häivähdyksen maallisesta autuudesta. Pyhän kolminaisuuden, kulutuksen kiiman kärkipisteet muodostuvat ilosta, onnellisuudesta ja nautinnoista. Kuka nauttii eniten, se on onnellisin ja menestynein. Muut ovat emboja, katkeroita ja luusereita.
"Entäpä ikonien ihmishahmoja ympäröivät sädekehät? Luojan ja luotujen ykseyden akseli? Sädekehät on mainoksissa korvattu hymyillä. Hymy edustaa sädekehän kaltaista ykseyden akselia, joka kytkee iloisen ja onnellisen kuluttajan tavaramaailman nautintoihin."
Tämä sama nautinnon ja onnellisuuden pakkomielle on saavuttanut myöskin taiteen ja erityisesti elokuvan. Rahan tekemisen himo on mennyt yli kaiken ymmärryksen. Klassinen Hollywood-elokuva sentään melodramaattisine käänteineen oli kuitenkin suunnattu aikuiselle yleisölle. Nyt elokuvat ovat ohjaaja Raution mukaan suunnattu pääosin alle kymmenvuotiaille. Kulttuuri on infantilisoitunut mitä enemmän teknologisia instrumentteja se on omaksunut.
Äly ja kauneus
Melender viljelee onnistuneesti erilaisia kirjallisia tyylejä ja strategioita ja päätyy aika usein ironian siivittämään mustaan satiiriin.
Ellei Melender olisi niin hyvä kirjoittaja ja kertoja, moniaineksisuus saattaisi koitua kohtalokkaaksi tekijäksi. Välillä nimittäin mennään melkein pakinoinnin puolelle erityisesti betonilähiöiden ostoskeskusten groteskien henkilöhahmojen suhteen. Pornoyrittäjä alkaa puhumaan filosofiaa.
Lohtu on äärimmäisen tärkeä ja antoisa romaani nykyajan hulluudesta. Tekstin brio, sen vauhti ja tahto, tarjoavat lukijalle älyllisen ja esteettisen mielihyvän - tai ainakin illuusion siitä.
Tarkoituksena on elvyttää muisto hyvän kirjallisuuden muistosta ja merkityksestä.