Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
17.08.2010 20:29
Tuija Välipakka - Klovnin pelko
TEPPO KULMALA
TUIJA VÄLIPAKKA
Klovnin pelko
Gummerus 2010, 112 s.
Runoilija on ohikulkija. Hän pysähtyy katselemaan sirkuksen saapumista kaupunkiin. Tuija Välipakan säkeissä mielenliikkeet kietoutuvat tivolinäkymään. Solmiutuminen tapahtuu kuin kansanomaisella taikurilla: yksinkertaisesti, huomaamattomasti, tarkasti.
Silmänkääntäjäksi Välipakan runoilijasta ei eksoottisessa tai illusorisessa mielessä ole, eivätkä runot siihen pyri. Konkreettinen tivoli on torilla istuskelevalle runoilijalle ajatuksen virtaa heijastava kuvasto, jonka kautta hän tarkkailee itseään. Kuin tahtoen ja tahtomatta tuo sirkus näyttää arkipäivän ilmiöitä yhtä aikaa tutussa ja uudessa valossa.
Näyttämöä voidaan katsoa katse avoinna tai silmät suljettuina, sillä spottien keskiössä heilahtelee runoilijan tai lukijan tajunta, sisäinen maailmanpyörä: "Mihin tahansa pakenet, / olet kehäsi sisällä, yhtään näytöstä ei esitetä / muualla kuin itsesi areenalla."
Runojen typografioissa sanat monesti kuin henkeä haukaten irtaantuvat toisistaan etäämmäksi. Levottomuus tarttuu säkeistöihin, koko runoon. Tekstin vastaanotettavuus ei silti joudu koetukselle. Vaikutelmat piirtyvät selkeinä esiin. Huomioissa on monin paikoin arkisesti ajattelevaa, välistä kulunuttakin aforistisuutta, jota sirkusaihe omaluontoisine väreineen pitää kirjavasti käynnissä. Areenan tapaan liikerata muistuttaa kehää.
Kuljetaan myös ajan ja paikan risteyksissä, jotka vievät mielikuvia sirkuksen tavoin kauas, ihmeisiin asti. Mutta kuvien uumenissa ajattelija toistuvasti paikallistaa ajattelunsa konkreettisen hetken ja tilan: Hän on tässä ja nyt.
Liitän runoihin rukous- tai meditaatioprosessin tuntuman. Kun mietiskelijä tai rukoilija keskittyy kohteeseen, hän samalla usein on kiusallisen tietoinen siitä, että nimenomaan yrittää keskittyä. Silloin sisäiset padot ovat omiaan estämään vapautuneen tajunnanvirran.
Itseään tarkkailevat runot ovatkin Välipakan kirjassa kuin uittajia, jotka avaavat ajatuksille väylää ja osoittavat tämän tekemisen paitsi mahdollisuudet myös mahdottomuudet.