Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
24.09.2011 22:46
Virpi Hämeen-Anttila - Railo
EILA JAATINEN
VIRPI HÄMEEN-ANTTILA
Railo
Otava 2011. 331 s.
Virpi Hämeen-Anttila osaa liikkua monenlaisissa maailmoissa. Hänen yhdeksäs romaaninsa Railo kuvaa suomalaista kohtaloa: talon rakentamista kaikkine yllätyksineen. Helsinkiläinen perhe päättää miehen jäätyä työttömäksi ja saatua perinnön Pohjois-Karjalasta muuttaa pohjoiseen ja rakentaa retkeilykeskuksen. Opettajavaimo Inka ei halua tätä suurta muutosta tehdä, mutta suostuu lopulta Tepa-miehensä ylipuhumana.
Talon ja matkailukeskuksen aikataulu ja budjetti osoittautuvat suuruudenhulluiksi. Kuten rakennusalalla yleensä. Lukuisten alihankkijoiden ja yhteensopimattomien aikataulujen vaikeudet ovat kokemattomille rakennuttajille liikaa. Toinen porukasta väsyy ja alkaa sooloilla.
Inka ja pikku Kukka-tyttö ovat paljon yksin kotona, vaikka Inka työtä saakin. Lisäksi perhe-elämää varjostaa Tepan menneisyydessä alkanut jäätävä sisarusriita, joka kärjistyy perheen muutettua vanhan kotitalon lähelle.
Rakennustyömaa alkaa rappeutua ja avioliitto hajota. Tepan ja Inkan elämäntilanne kääntyy lopulta hyvin toisenlaiseksi kuin romaanin alkuasetelmassa.
Kotimaisessa kirjallisuudessa olemme tottuneet kaupunkilaishiiri-maalaishiiri-tarinaan. Yleensä maalla asuvat ihmiset arvioivat kaupunkilaisia pinnallisiksi ja kaupunkilaiset taas maalaisia junteiksi. Nämä ennakkoluulot kukoistavat tänäkin päivänä.
Herkullisesti Hämeen-Anttila sekoittaa kuvioita: antaa sikojenhoitajan lukea runoja saksaksi ja kuormaa kaupunkilaismiehen vankoilla ennakkoluuloilla.